You see a lock anywhere? - Elusive architectural boundaries of home detected through cinematic frames

Rajojen luominen on yksi arkkitehtuurin päätehtävistä. Keskustelu rajoista saattaa kuitenkin usein jäädä pintapuoliseksi, jos tarkastelu huomioi vain rajat sisä- ja ulkotilan tai yksityisen ja julkisen välillä tai jopa yhdistää ne. Arkkitehtuurisuunnittelun viivat voivat kuitenkin vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin, ja viivojen poliittiset sekä ideologiset merkitykset saattavat pysyä piilossa, jos niistä ei ole totuttu keskustelemaan. Tämä tutkimus syventyy arkkitehtonisen rajan toimintaan ja merkityksiin ihmisten välisissä suhteissa. Tarkastelussa ovat erityisesti kodin rajat toisen maailmansodan jälkeisen modernismin aikana, jolloin laajat yhteiskunnalliset muutokset mahdollistivat elämän uudelleenjärjestelyn. Tutkimus selvittää arkkitehtonisten rajojen mekaniikkaa ja kysyy, miten rajat vaikuttavat kodin ajatukseen? Miten arkkitehtoniset rajat toimivat niiden muokatessa asumista, sosiaalisia tilanteita ja kulttuurisesti jaettuja odotuksia jokapäiväisestä elämästä? Mitä tapahtuu, jos nämä rajat ovat epäselviä? Jotta tutkimus katsoisi arkkitehtuurin konventioita pidemmälle, se lähestyy arkkitehtonisia ja tilallisia rajoja kuuden fiktioelokuvan kautta. Elokuva-analyysit tutkivat, mihin kodin rajoja tarvitaan, mitä tilanteita epäluotettavista rajoista seuraa ja kuinka rajat voivat sekä luoda vakautta että olla avoimia muutokselle. Elokuvien lisäksi aineistona on todellisen maailman arkkitehtuuriesimerkkejä sekä monialaista kirjallisuutta. Tutkimus tarkastelee elokuvallisten raamien (cinematic frame) läpi arkkitehtuurin käyttäjän kokemusta ja havainnoi, kuinka arkkitehtoniset rajat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin ja kuinka ne sisältävät oletuksia asumisesta ja elämänkaarista. Tutkimus esittelee termin pakeneva raja (elusive boundary) kuvatakseen monitulkintaisia tilallisia rajoja, joista voi olla vaikea saada otetta, mutta jotka ovat havaittavissa ihmisiin kohdistuvien vaikutuksien vuoksi. Elokuva-analyyseista ilmenee, että arkkitehtoniset rajat sekä tuottavat että heijastavat tilallista kaipausta. Lisäksi arkkitehtonisten rajojen toiminta ihmiselämän menestyksen mittarina tulee erityisen selvästi esille aineistoelokuvissa toistuvan lesken hahmon yhteydessä. Asuntosuunnittelu edelleen usein olettaa aiemmilta sukupolvilta perittyä perheellistä elämäntyyliä, vaikka näihin odotuksiin sopeutumaton henkilö olisi vapaa järjestämään elämänsä myös toisin. Lesken tilanne merkitsee katkoa aiemmasta elämästä sekä mahdollisuuden asumisen ja sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestelyn ydinperhenarratiivin jälkeen. Tutkimus väittää, että arkkitehtoniset rajat ovat paljon monimutkaisempia kuin millaisina ne arkkitehtuurikeskustelussa usein esitetään. Arkkitehtuuri voi ajassa ja tilassa etenevällä logiikallaan luoda odotuksia tulevasta nojaten menneisyyden oletuksiin. Rajat luovat sekä pysyvyyttä että voivat toimia muutoksen välineinä, ja menneisyyden elokuvat näyttävät, kuinka muutokseen on suhtauduttu ja kuinka muutos on aiemmin rakennettu. Tutkimuksen elokuvan ja arkkitehtuurin ilmaisukielet rinnastava metodinen asetelma osoittaa, että arkkitehtuurin sisäistä kerronnallisuutta ei välttämättä tavoiteta perinteisillä esityskeinoilla kuten teknisillä piirroksilla. Arkkitehtuuriin liitettyjen tarinoiden havaitseminen voi vaatia metodisia kokeiluja, ulkopuolista näkökulmaa sekä mahdollisuutta seurata tilanteiden etenemistä ajassa ja käytössä.