Vastuullinen sijoittaminen teoriassa ja käytännössä

Vastuullinen sijoittaminen on historiallisessa vaiheessa. Sen suosio on kasvanut voimakkaasti ja ilmastonmuutos teemana on lisännyt vastuullisen sijoittamisen suosiota edelleen.

Yritysten vastuullisuudelle on kehitetty uusia mittareita. Lopputulos on näennäisen eksakti ESG (Environment, Social ja Governance) -pistearvo, mikä riippuu luokittelijasta. Erot luokittelijoiden välillä ovat osin luonnollisiakin, koska vastuullisuudelle ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää.

Vastuullisen sijoittamisen suosion kasvettua voimakkaasti korkean ESG-pisteluvun yhtiöiden osakkeiden hinnat ovat nousseet ja vihreiden obligaatioiden (green bond) hinnat ovat nousseet. Tuoton odotusarvo on samalla laskenut. Enää ei ole perusteltua sijoittaa korkean ESG- pisteluvun yhtiöihin korkeamman tuotto-odotuksen vuoksi.

Sijoittajien pitää päättää, millaista vastuullisuutta sijoituskohteelta haetaan. Jos ilmastonmuutos koetaan tärkeimmäksi vastuullisuuden osa-alueeksi, silloin sijoittajan kuuluu kiinnittää huomio Environment eli Ympäristö-parametriin. Muut ESG-parametrit voivat tällöin olla sekundäärisiä asioita. Lopputulos voi olla, että ESG-pisteluvulle nykyisessä muodossa ei enää ole käyttöä.

Tässä raportissa esitämme useita vastuullisen sijoittamisen käytännön esimerkkejä. Nämä esimerkit osoittavat, miten vaikeaa ja ristiriitaista vastuullisuuden huomioinen sijoitustoiminnassa on. Analysoimme myös suomalaisten säätiöiden julkistamia sijoituspolitiikkoja. Vastuullisuuden rooli sijoituksissa ja siitä kertomisen avoimuus vaihtelee huomattavasti eri säätiöiden välillä.

Vastuullinen sijoittaminen ei riitä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Sijoittajayhteisö luo kyllä oman vastuullisuuden taksonomiansa, mutta se ei välttämättä tuota optimaalista lopputulosta ympäristön kannalta. Poliitikot eivät voi ulkoistaa vastuutaan varainhoitajille ja sijoittajille.