The water we eat: Methods for estimating water use of diets in changing food systems

Tutkimustuotos

Tutkijat

Organisaatiot

Kuvaus

Jo yli puolet ihmiskunnasta kärsii veden puutteesta. Koska ruuan tuotantoon kuluu suurin osa ihmisen käyttämästä vedestä, se on keskeinen tekijä pyrittäessä vesivarojen kestävään käyttöön. Globaalin ruuan kysynnän tyydyttämiseen tarvittavan veden määrä riippuu paitsi siitä, montako meitä on ja paljonko syömme, myös ruokavaliostamme, ruokahävikistä ja ruuan tuotantoalueista. Tämä väitöskirja keskittyy maatalouden vedenkulutukseen ruokaturvan avaintekijänä. Sen kolme pääteemaa ovat ihmisten ruokavalion muutoksien resursseja säästävä vaikutus, tarjontaketjujen mallintaminen monimutkaisissa ruokajärjestelmissä ja maatalouden vedenkulutuksen arviointimenetelmät. Kuluttajien valintojen ja maatalouden resurssien käytön välisiä suhteita on tutkittu laajalti, mutta menetelmistä ja tuloksista on yhä ristiriitaa. Tämä väitöskirja osoittaa haasteita nykyisissä menetelmissä, joilla pyritään nykyistä resurssitehokkaampiin ruokavalioihin globaaleissa tutkimuksissa. Se esittää uuden, optimointiin perustuvan menetelmän, jolla ruokavalioita voidaan säätää suositusten ja haluttujen skenaarioiden mukaisiksi. Väitöskirja yhdistää ruokavaliomuutoksen analyysin ruokajärjestelmämalleihin mahdollistaen veden säästöön tähtäävien menetelmien yhteisvaikutuksien selvittämisen ja esittää arvioita ruokaturvan edistämisen mahdollisuuksista globaalisti, alueellisesti ja maakohtaisesti. Ruuan kysynnän laajojen muutoksien ja ruokajärjestelmän dynaamisten osien kuten kasvi- ja eläinperäisen ruuan tuottamiseen liittyvien synergioiden analysoimiseksi kehitettiin uusi ruokajärjestelmämalli, Aalto OptoFood. Väitöskirja osoitti, että eläinperäisten ruoka-aineiden korvaaminen kasviperäisillä on tehokas tapa pienentää maanviljelyn vedenkulutusta. Teoreettisesti siten säästynyt vesi mahdollistaisi ruuan tarjonnan kasvattamisen 1,8 miljardin ihmisen tarpeita vastaavalla määrällä. Eläintuotannon vaihtoehtoiskustannus voi kuitenkin käytännössä olla pienempi. Tuotannon siirtyminen ruoka-aineesta toiseen edellyttää myös muita resursseja, kuten viljelymaata. Muuhun viljelyyn sopimattomat laitumet voivat mahdollistaa ruokaturvaa parantavan eläintuotannon. Monet tuotantojärjestelmät kuitenkin tarvitsevat runsaasti vettä ja maata, joiden käyttö kasvintuotannossa olisi tehokkaampaa. Alueellisesti ihanteellinen tuotannon muutoksien sijoittelu mahdollistaisi veden suhteen vaihtoehtoiskustannuksiltaan kalleimman eläintuotannon ensisijaisen korvaamisen, jolloin suhteellisen pienillä muutoksilla saataisiin nopea vaikutus veden kulutukseen. Lopuksi väitöskirja pohtii riskin kulttuuriteorian viitekehyksessä sitä, miten erilaisiin maailmankuviin tukeutuvat päätökset vaikuttavat mallinnuksen tuloksiin. Se esittää, että välttyäkseen tuomasta malleihin ennakkoasenteen aiheuttamia todellisia vinoumia tai vaikutelmia niistä, mallintajien tulisi tehdä nämä päätökset tietoisesti ja kommunikoida ne selkeästi.

Yksityiskohdat

AlkuperäiskieliEnglanti
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
Valvoja/neuvonantaja
Kustantaja
  • Aalto University
Painoksen ISBN978-952-60-8672-9
Sähköinen ISBN978-952-60-8673-6
TilaJulkaistu - 2019
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

    Tutkimusalat

  • vesipula, ruokajärjestelmä, ruokavalion muutos, ruokahävikki, viljelymaa, eläintuotanto

ID: 36399387