The Paradox of Public Management - The Actions and Roles of the Public Manager in Enabling the Process of Networking in Social and Health Care for the Elderly

Tämä väitöskirja edistää olemassa olevaa ymmärrystä organisaatioiden välisestä verkostomaisesta yhteistyöstä ja siitä, kuinka julkisen sektorin johtaja voi mahdollistaa organisaationsa verkostoitumista johtamisensa kautta. Näiden kahden valitsemani näkökulman avulla haluan edistää julkisen sektorin teorioita liittyen julkisen johtamisen paradoksiin, joka viittaa julkisen johtajan toimimiseen verkostoissa ja hierarkiassa samanaikaisesti. Tarjotakseni oman ratkaisuni julkisen johtamisen paradoksiin, olen osallistavan toimintatutkimuksen avulla tutkinut ja muodostanut nelivaiheisen prosessikuvauksen verkostoutumisesta. Ymmärtääkseni johtamista ja verkostoitumisen mahdollistamista olen tarkastellut verkostojohtamista ja kuntaorganisaation johtamista eri tasoisten johtajien toiminnan kautta. Teoreettinen viitekehykseni perustuu ajatukseen siitä, että julkisen sektorin johtaja voi vaikuttaa verkostoitumiseen paitsi suoran osallistumisen kautta, esimerkiksi verkostojohtajana, myös omasta roolistaan organisaation johtajana. Toimintatutkimuksen avulla olen yhdessä tutkittavan yhteisön kanssa muodostanut verkostoja vanhuspalveluiden kehittämiseksi Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen-projektissa, jossa muodostettiin organisaatioiden välisiä verkostoja Vantaan ja Espoon vanhuspalveluiden kotihoitoon. Projektin tarkoituksena oli verkostojen ja verkostomaisen toimintatavan lisäksi kehittää kotihoidon palveluita vahvistamaan kaupunkien strategiana ollutta vanhusten kotona asumisen tukemista. Olen esittänyt, että verkostoitumisen prosessi alkaa organisaation sisällä tehtävistä valmisteluista verkostoitumisen mahdollistamiseksi ja päättyy verkoston aikaansaaman ratkaisun tai itse verkoston implementointiin. Tutkimusote on mahdollistanut johtajien toimintatapojen kriittisenkin tarkastelun ja näiden toimintatapojen vaikutuksen organisaatioon ja sen toimijoiden verkostoitumismahdollisuuksiin. Tutkimuksen tuloksena luotu verkostoitumisen mahdollistamisen malli tarjoaa yhden ratkaisun julkisen johtamisen paradoksiin erittelemällä osallistumisen ja ne roolit, kussakin verkostoitumisen vaiheessa, jotka mahdollistavat verkostoitumista. Tulokset osoittavat että johtajan osallistuminen verkostojen toimintaan joko suoraan tai oman johtajan roolin kautta ovat verkostoitumisen prosessille kriittisiä prosessin alkaessa sekä prosessin viimeisessä vaiheessa. Prosessin alussa luodaan olosuhteet koko verkostoitumisen prosessille ja johtajan osallistuminen ja tuki ovat kriittisiä hierarkisesti rakennetussa kuntaorganisaatiossa. Prosessin keskivaiheilla verkosto voi toimia melko itsenäisesti ja johtaja tukee verkostoa hyvin myös omasta johtajan roolistaan käsin. Johtajalle verkostoitumisen mahdollistaminen julkisella sektorilla tarkoittaa avointa asennetta ja kykyä toimia dynaamisesti erilaisen osallistumisen ja erilaisten roolien kautta prosessin aikana.