Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet ja niiden muutoshaasteet mahdollisessa Nato-jäsenyydessä

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen puolustusvoimia yhtenä esimerkkinä oppivan organisaation ja siihen kuuluvan ydinkompetenssien ajattelun viemisestä suuren organisaation käytäntöön. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ovat Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet ja miten ne mahdollisesti muuttuisivat, jos Suomi liittyisi sotilasliitto Naton jäseneksi. Tutkimus on tehty konstruktiivisella tutkimusotteella ja siinä on sovellettu pehmeää systeemimetodologiaa ja Delfoi-menetelmää. Oppivan organisaation systeemi (teoreettinen kokonaisjärjestelmä) muodostuu kehittämistoimenpiteistä, oppimisen pääprosessista ja tuloksista. Kehittämistoimenpiteiden avulla rakennetaan oppivaa organisaatiota. Oppivan organisaation tärkein prosessi on oppiminen, jonka avulla uudistetaan ja vahvistetaan organisaation ydinosaamista. Oppivan organisaation kehittämisen keskeisin lisäarvo on organisaation dynaamisuus ja sen kyky luoda omaa tulevaisuutta. Oppivan organisaation oleellisin osasysteemi on osaamisen johtamisen systeemi, käytännön ajattelu- ja toimintatapamalli. Sen avulla pyritään saavuttamaan oppivan organisaation ihannetila määrittelemällä, kehittämällä ja hallitsemalla organisaation ydinosaamista sekä siihen perustuvia organisaation osaamisalueita ja edelleen niihin liittyviä yksilöosaamisia. Vuosina 2001-2005 toteutetun puolustusvoimien oppivan organisaation kehittämisen tuloksena puolustusvoimiin luotiin yhteinen oppivan organisaation kieli ja osaamisen johtamisen systeemi. Tämän kehitystyön ja tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena määriteltiin Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet. Puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet kuvaavat kattavasti niitä osaamisen painopistealueita, joista Suomen puolustusjärjestelmän kokonaissuorituskyky muodostuu ja joiden avulla puolustusvoimien päätehtävä ja ydintoiminnot toteutetaan hyödyntämällä puolustusvoimien aineettomia, taloudellisia ja fyysisiä tekijöitä. Tutkimuksen mukaan Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueet jakautuvat strategisiin ydinosaamisalueisiin ja muihin ydinosaamisalueisiin. Strategiset ydinosaamisalueet ovat strategisen tilannekuvan muodostaminen ja ylläpito, alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, yhteiskunnallisten elintärkeiden toimintojen ja kohteiden suojaaminen, sotilaallisten uhkien torjuminen sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Muita ydinosaamisalueita ovat ennakkovaroituskyky, aluevalvontakyky, johtamiskyky, kansainvälinen kriisinhallintakyky, yhteiskunnan toimintaedellytysten suojaamiskyky, voimavarojen vastaanottokyky, ennaltaehkäisykyky, ilmapuolustuskyky, meripuolustuskyky, maahyökkäyksen torjuntakyky, joukkotuotantokyky ja toiminnan ylläpitokyky. Nato-jäsenyyden vaikutusten arvioiminen on tutkimuksessa mahdollista tulevaisuutta kartoittava. Tutkimuksen mukaan Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys aiheuttaa seuraavia muutoshaasteita Suomen puolustusjärjestelmän ydinosaamisalueisiin: toisaalta puolustusjärjestelmään tulee kehittää uusia ydinosaamisalueita ja toisaalta nykyisten ydinosaamisalueiden merkityksiin kohdistuu muutospaineita. Nämä uudet ydinosaamisalueet olisivat yhteisoperaatiokyky, puolustushaarojen yhteistoimintakyky, nopean ja välittömän toiminnan kyky sekä voimavarojen luovutuskyky. Nykyisten ydinosaamisalueiden painoarvoissa tapahtuisi sellainen muutos, että kansainvälisen kriisinhallintakyvyn merkitys kasvaisi ja vastaavasti sotilaallisten uhkien torjunnan ja maahyökkäyksen torjuntakyvyn merkitys vähenisi. Yksittäisenä ydinosaamisalueena eniten merkitystään kasvattaisi voimavarojen vastaanottokyky. Tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa voidaan soveltaa esimerkiksi arvioitaessa Suomen puolustusvoimien tulevaisuuden painopistealueita sekä pohdittaessa Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden kokonaisvaikutuksia. Keskeisimpänä jatkotutkimushaasteena nousi esiin, miten tutkimuksessa kuvattu ydinosaamisalueiden muutos vaikuttaisi Suomen puolustusjärjestelmän kehittämiseen ja samalla mikä merkitys muutoksilla olisi alueellisen puolustusdoktriinin kehittämiselle.