Abstrakti
Työssäni näen kaupunkiseudun strategisena yhteistyöalueena. Asetan kysymysteni kohteeksi "kaupunkiseudun" käsitteen sekä kaupunkiseutujen yhteistyön ehdollistumat ja muodot. Työni korostaa itseohjautuvuuden, valtionohjauksen ja ylipaikallisten kehityskulkujen "emergenttiä" paikallista luonnetta: strateginen kaupunkiseutu on dynaaminen, institutionaalisesti hahmottuva ja tilanteisesti kaupunkiseudun ongelmien ja kehittämiskysymysten käsittelyä varten muotoutuva yhteistoimintafoorumi. Hallinnan rakenteiltaan ja käytännöiltään se on "löyhä" ja muuttuvainen. Strategisen yhteistyön kyky luoda ja edistää toiminnan koordinaatiota turbulentissa ja ristiriitojen sävyttämässä toimintaympäristössä on keskeinen kaupunkiseutua näkyväksi tekevä ja paremman tulevaisuuden potentiaaleja realisoivien toimintojen menestystekijä. Työni on tutkimusotteessaan vahvasti strategisen spatiaalisen suunnittelun teoreettisen keskusteluun ja institutionaaliseen tarkastelutapaan kiinnittyvä. Toinen kontekstoiva lähestymistapani käsittelee hallinnan ulottuvuuksia ja "uuden regionalismin" diskursseja talouden, valtion ja paikallisuuksien valtasuhteiden ilmenemisestä kaupunkiseutujen kontekstissa. Tutkimusstrategiani korostaa pragmatistista suhdetta sekä tutkimukseen että suunnittelun käytäntöjen teorioihin ja toimintaan. Työssäni kysyn, millainen on strategisen spatiaalisen suunnittelun yhteistyön sellainen pragmatistinen tulkinta, joka hyödyllisesti tunnistaa, reflektoi ja pystyy käsittelemään yhteiskunnallisia ja paikallisia ristiriitoja ja vastakkainasetteluja. Työni kiinnittyy erityisesti kommunikatiivisen suunnittelun nk. agonistisen demokratiateorian ja suunnittelunäkemyksen kautta nousevaan kritiikkiin. Luotaan agonismin perusteita erityisesti suunnittelukontekstissa, ja samalla esitän hyödyllisen valtanäkemyksen pragmatismini tueksi. Tutkimuksen keskeinen tulos on malli agonistisesta suunnitteluyhteistyöstä. Mallissani nojaan yhtäältä kulttuurintutkimuksen ja kielentutkimuksen "kontaktivyöhykettä" käsittelevään teoretisointiin, toisaalta tieteen ja teknologin tutkimuksen ja organisaatiotutkimuksen käsitteisiin "vaihdon vyöhyke" ja "rajaesine". Mallini korostaa valtasuhteiden käsittelyä, yhteisen kielen muotoilua ja erilaisuuden avulla oppimista suunnittelukäytäntöjen materiaalisuudessa. Näen kaupunkiseudun strategisen spatiaalisen suunnittelun olevan radikaalilla tavalla yhteensovittavaa luonteeltaan. Tämä tarkoittaa koordinaation välttämättömyyttä niin teoriassa kuin käytännössäkin. Työssäni on normatiivinen ote, joten esitänkin niin lähtökohtaisen kysymykseni kuin mallinikin aikomuksenani parantaa strategisen suunnitteluyhteistyön käytäntöjen ymmärrystä, ja vähintään epäsuorasti myös itse käytäntöjä.
Julkaisun otsikon käännös | The Strategic city-region - Spatial planning as radical coordination |
---|---|
Alkuperäiskieli | Suomi |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-7727-7 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-7728-4 |
Tila | Julkaistu - 2017 |
OKM-julkaisutyyppi | G4 Monografiaväitöskirja |
Tutkimusalat
- kaupunkiseutu
- spatiaalinen suunnittelu
- agonismi
- strateginen suunnittelu