Abstrakti
Strategiatutkijoilla on pitkä perinne selittää yrityksien välisiä suorituskykyeroja yrityksien sisäisillä tekijöillä. Strategisten yritysverkostojen tutkijat sen sijaan liittävät yritysten suorituskyvyn yritysten ulkopuolisiin, yrityksien välisistä yhteyksistä muodostuviin yritysverkostoihin. Vaikka molemmat näistä näkökulmista ovat kasvattaneet merkittävästi ymmärrystämme yritysten välisten suorituskykyerojen syistä, strategisen johtamisen tutkijat ovat pyrkineet yhdistämään nämä näkökulmat entistä hienosyisemmän ja kokonaisvaltaisemman ymmärryksen muodostamiseksi. Tästä huolimatta ymmärryksemme yritysverkostojen ja yritysten resurssien välisestä vuorovaikutuksesta sisältää edelleen merkittäviä aukkoja. Tämän väitöskirjan tavoite on kasvattaa ymmärrystämme strategisten yritysverkostojen sisältämien resurssien vaikutuksesta yritysten suorituskykyyn. Tähän tavoitteeseen vastataan viidellä itsenäisellä osatutkimuksella, joista kukin muodostaa yhden tämän väitöskirjan artikkelin.
Ensimmäinen artikkeli tutkii empiirisesti ja toinen artikkeli käsittelee teoreettisesti strategisen yritysverkoston rakenteen ja sen sisältämien resurssien yhdysvaikutusta yrityksen suorituskykyyn. Ensimmäisessä artikkelissa käsitellään tietämysresursseja. Siinä osoitetaan, että verkoston jokaisen yksittäisen solmukohdan resurssitasoilla ja laajemmin todettuna verkoston kaikkien solmukohtien resurssitasoista muodostuvilla verkoston laajuisilla jakaumilla on yhteys yrityksen suorituskykyyn. Toinen artikkeli laajentaa asiaa koskevaa tietämystä teoreettisesti. Tutkimuksessa on kehitetty uusi konsepti, joka on nimetty yritysverkoston resurssijakaumaksi. Tämä konsepti mahdollistaa yritysverkoston resurssijakaumien operationalisoinnin ja siten resurssijakaumien vaikutuksien kvantitatiivisen testaamisen yrityksen suorituskyvyn näkökulmasta. Kolmas artikkeli tutkii empiirisesti strategisen yritysverkoston resurssien yhdysvaikutuksia yrityksen suorituskykyyn. Tutkimuksessa löydettiin tilastollisesti merkitsevä kahden eri tietämysresurssin yhdysvaikutus. Artikkelissa esitetään, että strategisen yritysverkoston resursseilla voi yleisemminkin olla tilastollisesti merkitseviä yhdysvaikutuksia yrityksen suorituskykyyn. Neljännessä ja viidennessä artikkelissa tutkitaan empiirisesti, miten yksittäisten henkilöiden strategiselle yritysverkostolle tarjoamat resurssit vaikuttavat yrityksen suorituskykyyn. Neljäs artikkeli käsittelee valmistavaa teollisuutta. Siinä osoitetaan, että yksittäisten henkilöiden tarjoamat resurssit voivat tarjota parempia etuja kuin yritysten tarjoamat resurssit. Viides artikkeli käsittelee sitä, miten vaatetustoimialalla hyödynnetään sosiaalista mediaa kehitystyössä. Löydöksenä on, että yritykset hyödyntävät yksittäisten henkilöiden tarjoamia suunnitteluresursseja erityisesti vastatakseen paremmin markkinakysyntään. Kaikki nämä löydökset yhdessä osoittavat, että strategisten yritysverkostojen rakenne ja resurssit ovat nivoutuneet toisiinsa monimutkaisella tavalla.
Tämä väitöskirja tuo uutta tietoa yritysten välisiä liittoumia ja verkostoja käsittelevään kirjallisuuteen. Väitöskirjatutkimus laajentaa aikaisemman kirjallisuuden teoreettista pohjaa ja testaa empiirisesti alan keskeisiä konsepteja.
Julkaisun otsikon käännös | Strategiset yritysverkostot: Verkoston rakenteen ja resurssien yhteen nivoutuneisuudesta |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-3811-7 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-3812-4 |
Tila | Julkaistu - 2020 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- strateginen johtaminen
- strategiset yritysverkostot
- strategiset liittoumat
- resurssipohjainen lähestymistapa
- yrityksen suorituskyky