Serendipitous Innovation in Inter-Firm Networks

Yhteisymmärrys innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen mahdollisuuksista ja eduista on vallinnut tieteen, teollisuuden ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä jo vuosikymmeniä. Tieteellisen tutkimuksen eri koulukunnissa on kehitetty teoreettisia malleja, joilla innovaatiotoimintaa ja verkostojen johtamista voitaisiin parantaa. Esitetyt mallit ovat usein tapauskohtaisia ja niiden käytännön hyödyt ovat jääneet vähäisiksi. Tiedetään myös, että monet suuret tieteen ja teknologian keksinnöt ovat syntyneet serendipiteettisissä oloissa, joskus onnekkaan sattuman avustamana. Vaikka serendipiteettiä ei voi suunnitella etukäteen, tässä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään ja kuvaamaan serendipiteettiselle innovaatiolle otollisia olosuhteita yritysten välisessä verkostossa ja kehitetään yritysten välinen innovaatioverkostomalli, joka suosii serendipiteettisten kohtaamisten syntyä, havaitsemista ja hyödyntämistä. Tutkimuskysymykset ovat:  - Millaisia ovat serendipiteettiset innovaatioverkostot? - Miten serendipiteettisiä innovaatioverkostoja rakennetaan? - Miten serendipiteettisiä innovaatioverkostoja johdetaan?  Tämä monitapaustutkimus perustuu laadulliseen aineistoon ja siinä käytetään abduktiivista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto on kerätty viidestä suomalaisesta yritysverkostosta. Havaintoja verrataan tieteelliseen kirjallisuuteen ja sen teorioihin serendipiteetin, yritysverkostojen ja avoimen innovaation alueilta. Työssä kuvataan ja esitellään uusi yritysten välisen innovaatiotoiminnan verkostokonsepti, jota kutsutaan serendipiteettiseksi innovaatioverkostoksi. Työn tuloksien pohjalta esitetään kuusi hypoteesia ja skemaattinen verkostomalli. Teoreettinen pääkontribuutio kohdistuu yritysten välisen innovaatiotoiminnan ja innovaatioverkostojen johtamisen alueille, joita tarkastellaan serendipiteettisen tutkimuslinssin läpi. Erityisesti tarkastellaan serendipiteettisen, yritysten välisen innovaatioverkoston muodostamista ja kehitystä sekä verkoston suunnittelua, orkestrointia ja innovaatioprosessin johtamista. Kyvykkään ja riippumattoman verkostokoordinaattorin merkitys korostuu havainnoissa. Lisäksi, tämä tutkimus lisää tietoa serendipiteetistä itsenäisenä, vähän tutkittuna ilmiönä. Serendipiteettinen innovaatioverkosto nojaa paikalliseen kumulatiiviseen osaamiseen, kyvykkyyteen ja teknologiaan ja se soveltuu kompleksisten liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseen; ongelmiin, joissa vaaditaan erilaisten kyvykkyyksien yhdistämistä. Kevyt hallinto ja pienet osallistujainvestoinnit tekevät serendipiteettisestä innovaatioverkostosta hyvin soveltuvan myös pienten yritysten käyttöön. Serendipiteettinen innovaatioverkostokonsepti on tarkoitettu myös julkisen sektorin innovaatiopolitiikan työkaluksi.