Abstrakti
Ihmiskunnan kyky tuottaa riittävästi ravintoa kasvavan väestön tarpeisiin on puhuttanut jo vuosisatojen ajan. Kasvun ylläpitämiseksi planeettamme rajallisia luonnonvaroja on hyödynnetty yhä laajemmin, mikä on lisännyt ruoantuotantoon tarvittavien maa- ja vesiresurssien niukkuutta. Tämä kilpajuoksu oli huomattavaa erityisesti 1900-luvun loppupuoliskolla, jonka aikana sekä maailman väkiluku että ruoantuotanto yli kaksinkertaistuivat. Yhä kasvavan väestön tarpeiden tyydyttämiseksi ruoantuotannon täytyisi jälleen kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Ihmiskunnan kyky vastata aiempiin haasteisiin on ollut merkittävää, joten menneisyyden tutkiminen ja siitä oppiminen voivat tarjota avaimia tulevaisuuden haasteiden ratkaisuun.
Tämä väitöskirja tutkii resurssien niukkuuden ja maataloustuotteiden kaupan vaikutusta ruoan saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Tutkimus keskittyy vihreän vallankumouksen jälkeiseen aikaan, 1961–2009, jolloin väestö, ruoantuotanto ja maailmankauppa kasvoivat räjähdysmäisesti. Historiallinen tarkastelu pyrkii tunnistamaan erilaisia olosuhteita ja strategioita, joilla riittävät ruokavarastot pystytään turvaamaan, ja toisaalta esteitä, jotka hankaloittavat tätä tavoitetta. Työn globaali kehys tarjoaa kattavan yleiskuvan aiheesta ja luo perustan yksityiskohtaisemmille paikallisille tutkimuksille.
Väitöskirja osoitti, että ruoan saatavuus parani tutkimusjaksolla merkittävästi. Tämä oli suurelta osin resurssien käytön tehostumisen ja sitä seuranneen lisääntyneen ruoantuotannon ansiota. Lisäksi kasvava maailmankauppa edisti ruokavarastojen tasaisempaa jakautumista. Ruoantuotantoon käytettävien resurssien niukkuus lisääntyi huomattavasti väestöpaineen kasvaessa. Ruoan tuontia onkin käytetty lähes poikkeuksetta apuna näillä resurssipulasta kärsivillä alueilla. Noin 60 % resurssien niukkuutta kokevasta väestöstä elää alueilla, joilla riittävä ruoan tarjonta on mahdollistettu tuonnilla. Maailmankaupan vaikutus ruoan saatavuuteen on yleisesti ottaen positiivinen, mutta tietyissä tapauksissa liiallinen vedenkulutus vientihyödykkeiden tuotannossa voi myös lisätä vesiniukkuutta.
Ruokaturvan saavuttaminen tulevaisuudessa vaatii useita samanaikaisia toimia. Lisääntyvän maailmankaupan tueksi tarvitaan toimia, joilla voidaan vähentää verkoston haavoittuvuutta ja kehittää kauppapolitiikkaa. Tietyillä alueilla ruoantuotantoa voitaisiin vielä lisätä kehittämällä viljelykäytäntöjä kestävän tehostamisen periaatteiden mukaisesti. Kulutustottumuksia tulee myös muuttaa kestävämpään suuntaan esimerkiksi lihansyöntiä ja ruokajätettä vähentämällä, jotta paine lisätä ruoantuotantoa vähenisi. Näiden keinojen lisäksi ruokaturvan saavuttaminen vaatii myös ratkaisuja tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi maailmassa.
Julkaisun otsikon käännös | Maailman ruoan turvaaminen rajallisin resurssein: historiallinen katsaus |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-7146-6 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-7145-9 |
Tila | Julkaistu - 2016 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- ruoan saatavuus
- resurssien niukkuus
- vesipula
- maailmankauppa
- globaali tutkimus