Reorienting Environmental Art Education

Julkaisun otsikon käännös: Reorienting Environmental Art Education

Henrika Ylirisku

    Tutkimustuotos: Doctoral ThesisMonograph

    Abstrakti

    Taidekasvattajat ovat tarttuneet eko-sosiaalisiin haasteisiin ja pyrkineet edistämään ympäristötietoisuutta, -herkkyyttä, ekososiaalista oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja kulttuurista kestävyyttä jo vuosikymmenien ajan. Näitä monimuotoisia lähestymistapoja ja käsitteellistyksiä kutsutaan tässä tutkimuksessa ympäristötaidekasvatukseksi (EAE, engl. environmental art education). Väitöstutkimuksessa tarkastellaan EAE:n teoreettisfilosofisia perusteita. EAE-kirjallisuuden kartoittaminen nostaa esiin sen, että vaikka EAE pyrkii haastamaan länsimaista dualistista ajattelua, siinä sovellettavat teoriat ylläpitävät ongelmallisesti ihmisen ja luonnon kategorioiden erillisyyttä. Tutkimuksessa keskustellaan perinteisen EAE:n rajoitteista, sillä se vaikuttaa olevan kykenemätön tarjoamaan keinoja ihmiskeskeisyyden (antroposentrismi) kyseenalaistamiseen. Varsinkin ekologisten kriisien ajassa EAE, joka saattaa lisäksi romantisoida ihmisen ja luonnon suhteita, vaikuttaa riittämättömältä. Tutkimus suuntaa EAE:a uudelleen posthumanististen teorioiden kautta. Uudelleensuuntaamisessa ammennetaan kriittisistä, feministisistä ja kasvatuksellisista posthumanistisista teorioista, jotka siirtävät ihmistä pois keskiöstä, purkavat ontologisia jaotteluita ja lisäksi risteävät kolonialismin, rodun ja muiden kriittisten teorioiden kanssa. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa nojaa viimeaikaisiin jälki-kvalitatiivisiin tutkimuksellisiin kehittelyihin, muun muassa inhimillistä ylittävään kävelytutkimukseen. Posthumanistisia teorioita koetellaan kokeilun kautta, jota kutsutaan kanssalaistumiseksi metsän kanssa. Nojaaminen taiteelliseen ajatteluun ja kehollisten, aististen ja liikkeestä ammentavien tietämisen tapojen huomioiminen kannusti tunnustelemaan monilajisia ja materiaalisia yhteenkietoutumisia metsän kanssa. Se myös haastoi ajattelemaan toisten kanssa, sekä outoutti totuttuja vastaamisen tapoja ja käsityksiä subjektiviteetista. Kokeilusta kehkeytyviä huomioita esitellään kirjallis-kuvallisten tarinoiden kautta. Kokeilu käynnistää pohdintoja, jotka liittyvät haavoittuvaisuuksien tunnistamiseen, ihmiskeskeisyyden horjuttamisen vaikeuteen sekä luonnon ja kulttuurin toisiinsa sotkeutumisen synnyttämien vastakaikujen monimutkaisuuteen. Aiheista keskustellaan posthumanistisen teorioiden kanssa ja niiden seuraamuksia EAE:lle spekuloidaan. Tutkimus ehdottaa, että taidekasvatuksellisilla strategioilla on potentiaalia normatiivisten ihmis-luonto-suhteiden outouttamiseen, ei-inhimillisten toimijuuksien tunnistamiseen ja kehittelemään uusia tarinoita ihmiskeskeisyyden ylittävästä yhteisestä maailmassaolosta. Tutkimus kannustaa keskittymään monimutkaisiin materiaalisiin ja monilajisiin yhteenkietoutumisiin ja niiden eettisiin ja poliittisiin ulottuvuuksiin taiteessa ja taidekasvatuksessa, ja kannustaa käytäntöihin, jotka ovat kriittisiä, luovia, kokeellisia, avoinloppuisia, tieteenaloja ylittäviä ja nojautuvat moninaisiin tietämisen tapoihin. Nämä ehdotukset pohjustavat jatkoa sen tutkimiseen, minkälaisia käsityksiä subjektiviteeteista, pedagogiikasta, oppimisesta ja taiteista posthumanistiset ontologiat avaavat.
    Julkaisun otsikon käännösReorienting Environmental Art Education
    AlkuperäiskieliEnglanti
    PätevyysTohtorintutkinto
    Myöntävä instituutio
    • Aalto-yliopisto
    Valvoja/neuvonantaja
    • Kallio-Tavin, Mira, Vastuuprofessori
    • Löytönen, Teija, Ohjaaja
    • Springgay, Stephanie, Ohjaaja, Ulkoinen henkilö
    Kustantaja
    Painoksen ISBN978-952-65-0244-4
    Sähköinen ISBN978-952-64-0245-1
    TilaJulkaistu - 2021
    OKM-julkaisutyyppiG4 Monografiaväitöskirja

    Sormenjälki

    Sukella tutkimusaiheisiin 'Reorienting Environmental Art Education'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

    Siteeraa tätä