Rauniot - arvoja ja tekoja: rauniorestaurointi ja arkeologisten alueiden suunnittelu

Tuija Lind

Tutkimustuotos: Doctoral ThesisMonograph

Abstrakti

Tutkimus käsittelee eurooppalaisia suojeltuja, kivirakenteisia raunioita sekä niiden restaurointia, eli arvojen vaalimista ja raunioalueiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Tutkimus perustuu kulttuuriperintöä koskevan kirjallisuuden tarjoamaan viitekehykseen ja useissa esimerkkikohteissa vuosikymmenten kuluessa tehtyihin havaintoihin. Rauniomonumenteista ja arkeologisista alueista on olemassa paljon kirjallisuutta, joissa esitellään kohteiden historiaa, restaurointihistoriaa sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Kirjallisuudessa kuitenkin harvoin analysoidaan restauroinnin päämäärien toteutumista tai sitä, ovatko päämäärät ristiriidassa paikan arvojen kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarjota metodi rauniokohteen kriittiseen tarkasteluun päämääränä tietoinen lopputulos. Työ on suunnattu kulttuuriperinnön kanssa työskenteleville, erityisesti rakennuttajille ja suunnittelijoille. Rauniorestauroinnilla on ristiriitainen alkuasetelma riippuen mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Romanttisen ihanteen mukaan raunioiden voima on niiden katoavaisuudessa, luonnon ja ihmisen vuoropuhelussa. Raunion tieteellinen arvo perustuu puolestaan materiaalin aitouteen. Rakenteiden säilymisen kannalta tulisi raunio aidata ja rakentaa sen päälle suojaava katos, poistaa kasvillisuus ja pysäyttää rappio. Romanttisten ja tieteellisten arvojen säilyttäminen edellyttää täten keskenään päinvastaisia toimia. Myös arkeologisten alueiden matkailullinen hyödyntäminen ja siitä seuraava kalustaminen ja uudisrakentaminen saattavat olla ristiriidassa maisema-arvojen kanssa. Mitä vähäisempiä arkeologiset jäänteet ovat, sitä enemmän niitä joudutaan selittämään kävijälle, joko sanoin, tekstein tai materiaalia lisäämällä. Kuinka se tehdään maiseman kanssa sopuisasti niin, ettei ilmoitustaulusta tule itse päänähtävyys?Tutkimus käsittelee tätä ristiriitaa. Työssä pohditaan kuinka sekä tunnistaa että samanaikaisesti säilyttää rauniokohteen moninaiset arvot restauroinnin keinoilla. Rauniorestauroinnin yleisenä lähtökohtana pidetään Vitruviukselta lainattua ja raunioihin sovellettua hyvän arkkitehtuurin määritelmää: kestävyys (firmitas), kauneus (venustas) ja kertovuus (narratio). Raunioilla ei ole perinteistä käyttöarvoa (utilitas), raunioihin ei astuta ”sisään”, niille saavutaan, niitä katsotaan, tarkastellaan ja tutkitaan. Raunioympäristön käsittely vaikuttaa merkittävästi kävijäkokemukseen. Toisaalta, jos kukaan ei vieraile raunioilla, kohdetta harvoin ylläpidetään. Jotta arkeologiset alueet säilyisivät, ne tarvitsevat jonkunlaista toimintaa (re-utilitas) ja jatkuvuutta (continuitas). Tutkimuksessa erilaisten restaurointimetodien laajaa kirjoa tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: raunioiden rakenteellinen kestävyys sekä niiden kertovuus. Esimerkkien avulla pohditaan restaurointitekojen seurauksia ja vaikutusta kokonaisuuteen. Seitsemän esimerkkikohdetta analysoidaan tarkemmin suojeluperiaatteiden ilmentymänä. Esimerkeissä pohditaan kohteiden arvojen säilymistä sekä käsitellään arkeologisten alueiden suunnitteluun liittyviä yleisiä teemoja ja käsitteitä kuten raunioromantiikka, paikan henki, arkeologinen puisto, suojakatos, kalustaminen ja opastuskeskus. Valituista kohteista Séviac ja Saint-Bertrand-de-Comminges Ranskassa edustavat vaatimattomien fyysisten jäänteiden muodostamia arkeologisia alueita, joita Euroopassa on suuri määrä. Esimerkeistä Pompeji on lähes ainutlaatuinen, Pont du Gard Etelä-Ranskassa on antiikin teknisen taidonnäytön jäänne, Raaseporin linna Suomessa ja Heidelbergin linna Saksassa edustavat mahtimonumentteja. Jumiègesin luostariraunio Normandiassa on esimerkki Ranskan suuren vallankumouksen seurauksena tuhoutuneesta arkkitehtuurista, jolle ajankulku ja taitava restaurointi ovat synnyttäneet lisäarvoa. Tapauskäsittelyt eivät ole yhteismitallisia, mutta esimerkeissä testataan metodia, joka pakottaa tarkastelemaan paikan arvoja monesta näkökulmasta.
Julkaisun otsikon käännösRuins - visible restorations and invisible values : the conservation of ruins and the planning of archaeological areas
AlkuperäiskieliSuomi
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
  • Aalto-yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Niskanen, Aino, Vastuuprofessori
Kustantaja
Painoksen ISBN978-952-60-7554-9
Sähköinen ISBN978-952-60-7553-2
TilaJulkaistu - 2017
OKM-julkaisutyyppiG4 Monografiaväitöskirja

Tutkimusalat

  • raunio
  • arkeologinen alue
  • arkeologinen puisto
  • muistomerkki
  • monumentti
  • restaurointi
  • konservointi
  • paikan henki
  • uudelleenkäyttö

Sormenjälki

Sukella tutkimusaiheisiin 'Rauniot - arvoja ja tekoja: rauniorestaurointi ja arkeologisten alueiden suunnittelu'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

Siteeraa tätä