Promoting waste prevention in industry – search for policy instruments

Tutkimushaasteena oli arvioida, missä määrin materiaalitehokkuuden käsite voisi korvata jätteen ehkäisyn käsitteen suunniteltaessa ohjauskeinoja, joilla voitaisiin vähentää teollisuuden jätteitä ja niiden haitallisuutta. Tutkimuksen materiaalit ja menetelmät käsittivät vaarallisten teollisuusjätteiden tilastojen tutkimusta, tapaustutkimuksia useista ympäristöpolitiikan suunnitteluprosesseista Suomessa, sidosryhmähaastatteluja, ympäristölupien empiirisen tutkimuksen sekä diskurssianalyysin ja arviointitutkimuksen elementtejä. Tulokset tukevat käsitystä, että materiaalitehokkuuden diskurssilla voidaan tulkita jätteen ehkäisyn tavoitetta paremmin käytäntöön soveltuvalla tavalla - eräin varauksin. Tutkimuksessa kehitettiin materiaalitehokkuuden keinojen luokittelua, jonka avulla arvioitiin, miten jätteen ehkäisyä ja materiaalitehokkuutta on edistetty teollisuuden ympäristöluvissa Suomessa. Tutkimus vahvisti, että jätehuollon ensisijaisuusjärjestystä ei ole toteutettu useimmissa luvissa. Teollisuuden päästödirektiivi (IED) antaa lupaviranomaisille valtuudet antaa lupamääräyksiä monista materiaalitehokkuuden kategorioista. Materiaalitehokkuus on myös yksi parhaan käyttökelpoisen teknologian (BAT) näkökohdista. Materiaalitehokkuuden lupasääntelyllä on kuitenkin juridisia ja käytännöllisiä rajoitteita. Materiaalitehokkuuden ohjaus on monimutkaisempaa kuin perinteinen pilaantumisen ehkäisyn ohjaus, koska materiaalien käyttöä ja valintaa ohjaavat voimakkaat sektorikohtaiset käytännöt ja politiikat, kun taas jätteen ehkäisy on etupäässä ympäristöpolitiikan intressi. Materiaalitehokkuuden maksimointi yhdessä elinkaaren vaiheessa tai tuotantolaitoksessa ei välttämättä johda optimaaliseen ratkaisuun. Tämän väitöskirjan tulokset viittaavat siihen, että neuvoteltu materiaalitehokkuussopimus eli "vihreä diili" hallinnon ja teollisuuden edustajien välillä voisi soveltua keinoksi, jolla voidaan edistää eräitä kiertotalouden elementtejä Suomessa. Tapausselostukset osoittavat, että viitekehyksen määrittely on tärkeää materiaalitehokkuuden edistämisohjelmien suunnittelussa. Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen voidaan saavuttaa materiaalitehokkuuden parantamisen keinoilla. Tätä koskeva dialogi voidaan paremmin käydä kestävän kulutuksen ja tuotannon, luonnonvarapolitiikan tai kiertotalouden viitekehyksessä kuin jätehuoltopolitiikan yhteydessä.