Neurofysiologiaan perustuva tinnituksen diagnostiikka ja hoito

Petteri Hyvärinen

Tutkimustuotos: Doctoral ThesisCollection of Articles

Abstrakti

Tinnitus on äänen haamuaistimus, jonka esiintyvyys aikuisväestössä on noin 10–15%. Monet pärjäävät tinnituksensa kanssa hyvin, mutta osa kokee sen jopa niin häiritseväksi että se vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun. Kuulovaurioiden ja tinnituksen välillä on vahva korrelaatio, mutta selkeää syy-yhteyttä ei ole voitu kuitenkaan osoittaa. Ääniaistimus syntyy keskushermostossa — ei kuuloelimessä. Neurofysiologiset tutkimukset ovat avanneet uusia näkökulmia tinnituksen hermostollisiin mekanismeihin. Useiden auditoriten sekä ei-auditoristen aivoalueiden aktiviteetti poikkeaa tinnituspotilailla normaalikuuloisista kontrollihenkilöistä. Tämä on antanut aihetta kokeilla neurostimulaation kohdentamista patologisesti toimiville aivoalueille. Tällöin tavoitteena on häiritä tinnitukseen liittyvää hermoaktiviteettia ja tätä myöten helpottaa tai poistaa tinnitus. Tämän väitöskirjan tavoite on kehittää uusia diagnostisia ja hoidollisia menetelmiä, jotka perustuvat tinnituksen neurofysiologisiin malleihin. Kolme väitöskirjan tutkimusta keskittyivät kukin eri neurostimulaatiomenetelmiin, joilla on todettu olevan potentiaalia tinnituksen hoitomuotoina. Aivojen aktiivisuutta kuvannettiin ei-invasiivisesti magnetoenkefalografialla (MEG) samanaikaisesti transkutaanisen vagushermostimulaation (tVNS) sekä transkraniaalisen vaihtovirtastimulaation (tACS) aikana, ja havaittiin että stimulaatio aiheutti välittömiä muutoksia kuulovasteissa. Tuplasokkoutetussa ja lumekontrolloidussa koehenkilöiden itsensä kotona toteuttaman transkraniaalisen tasavirtastimulaation (tDCS) hoitokokeilussa ei löydetty eroa aktiivisen ja lumehoidon välillä. Tulokset vastasivat viimeisimpiä aiheesta tehtyjä klinikkatutkimuksia. Neljäs tutkimus testasi hypoteesia, jonka mukaan tinnitukseen liittyvät kuulojärjestelmän neurofysiologiset muutokset voisivat heijastua psykoakustisen tehtävän suorituskykyyn; tinnitus vaikuttaa kuuloketjun alueisiin jotka liittyvät myös suuntakuuloon, joten äänen tulosuunnan arviointikykyä vertailtiin tinnitus- ja kontrolliryhmien välillä. Merkittävin vaikutus suuntakuuloon oli kuulonalenemalla, mutta tinnitusryhmän tarkkuus heikkeni kun tilanteeseen lisättiin taustamelua. Johtopäätöksenä todetaan että tinnituksen neurostimulaatiohoitotutkimukset voisivat hyötyä uusista neurofysiologiaan perustuvista mittareista joiden avulla hoidon akuutit efektit voitaisiin yhdistää pitkän aikavälin kehitykseen. Tinnituksen hermostollisten taustatekijöiden selvittämisen lisäksi kyseiset menetelmät mahdollistaisivat reaaliaikaisen yksilöidymmän hoitoparametrien asettamisen sekä auttaisivat parhaan hoitomenetelmän selvittämisessä.
Julkaisun otsikon käännösNeurofysiologiaan perustuva tinnituksen diagnostiikka ja hoito
AlkuperäiskieliEnglanti
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
  • Aalto-yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Ilmoniemi, Risto, Vastuuprofessori
  • Aarnisalo, Antti A., Ohjaaja, Ulkoinen henkilö
Kustantaja
Painoksen ISBN978-952-60-7166-4
Sähköinen ISBN978-952-60-7165-7
TilaJulkaistu - 2016
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

Tutkimusalat

  • magnetoenkefalografia
  • ei-invasiivinen neurostimulaatio

Sormenjälki

Sukella tutkimusaiheisiin 'Neurofysiologiaan perustuva tinnituksen diagnostiikka ja hoito'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

Siteeraa tätä