Mukana kuvassa : valokuvaus vapautuksen käytäntönä

Valokuvausta on jo 1840-luvulta lähtien käytetty yhteiskunnallisen eriarvoisuuden paljastamiseen. Sosiaalisen dokumentaarisen valokuvauksen perinne on muodostunut valokuvaajien yrityksistä vaikuttaa ympäröivässä todellisuudessa vallitseviin epäkohtiin, ja ihmisiä on myös kutsuttu dokumentoimaan omaa arkeaan ja sortavia olosuhteitaan. MUKANA KUVASSA – valokuvaus vapautuksen käytäntönä käsittelee osallistavaa valokuvausta. Tutkimuksessa yhdeksän asunnottomuutta kokenutta ihmistä tarkastelee asunnottomuutta käyttäen valokuvausta työvälineenään. Valokuvat tekevät näkyväksi osallistujille tärkeitä aiheita. Kun kuvia esitetään näyttelyissä, on tarkoituksena lisätä ihmisten tietoisuutta asunnottomuudesta ja vaikuttaa kuvallisena vastapuheena asunnottomuudesta johtuvaan stigmatisointiin muuttamalla stereotyyppisiä käsityksiä asunnottomista ihmisistä. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu brasilialaisen kasvatustieteilijä Paulo Freiren (1921–1997) sorrettujen pedagogiikkaan. Freiren ajattelua pidetään yhtenä kriittisen pedagogiikan teoreettisena kulmakivenä. Empiirisessä tutkimuksessa valokuva- ja keskusteluaineistoa käsitteellistetään Freiren ajatusten avulla vapautuksen käytännöksi. Tämä tarkoittaa, että valokuvaus tukee ihmisten osallisuutta, yhteistyötä ja näkyväksi ja kuulluksi tulemista: se on dialogista ja kriittiseen tiedostamiseen pyrkivää toimintaa. Metodologisesti MUKANA KUVASSA edustaa taistelevaa tutkimusta, eli kuuluu niihin yhteiskunnallisesti kantaa ottaviin kriittisiin tutkimuksiin, joissa osallistujat työskentelevät yhdessä tutkijan kanssa oikeudenmukaisemman maailman saavuttamiseksi.