Moderni koti. Pientaloasumisen ihanteet arkkitehtuuri- ja sisustusjulkaisuissa 1950-1960-luvuilla

Tutkimukseni tavoitteena on ollut selvittää lehtiaineiston avulla, miten modernin pientalokodin ihannetta kuvattiin ja rakennettiin Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla. Tutkimuskysymykset ovat olleet:Mikä suomalaisessa pientaloarkkitehtuurissa oli tyypillistä 1950–1960-luvuilla? Miten 1950- ja 1960-luvun lehdistö kuvasi aikansa pientaloasumista ja rakensi modernin kodin ihannetta? Samalla olen selvittänyt, miten ja miksi arkkitehtien rooli ja arvostus muuttuivat pientalojen suunnittelussa 1960-luvun lopulla ja siitä eteenpäin verrattuna 1950-luvun alkuun sekä perheen kuvaamisessa tapahtuneita muutoksia. Pientalot arjen arkkitehtuurina ja elettyinä tiloina ovat olleet kiinnostukseni kohde niiden materiaalisen muodon lisäksi. Tutkimus on monografia, jonka tutkimusmenetelmät perustuvat osin tutkijan omaan arkkitehdin koulutukseen pohjautuvaan aineiston analyysiin, eli pohja-, leikkaus- ja asemapiirustusten analysointiin, osin lehtiartikkelien tekstintutkimukseen ja kuvantutkimukseen. Tutkimusaineistona on ollut 1950- ja 1960-luvuilla Suomessa ilmestynyt asumista käsittelevä lehdistö: ammattilaisille suunnattu Arkkitehti-lehti, valistuneille maallikoille suunnattu Kaunis koti ja suuren yleisön Kotiliesi sekä 1960-luvun lopussa myös Avotakka ja näiden lehtien pientaloasumista käsittelevät artikkelit kuvineen. Suomi rakentaa -näyttelyiden luettelot ovat olleet myös lähteinä aikakauden pientaloarkkitehtuuria ja arkkitehtien tavoitteita selvitettäessä. Tutkimus jakaantuu neljään osaan: ensimmäinen osa käsittää johdannon ja lyhyen katsauksen pientaloasumisen ja suomalaisen asuntopolitiikan historiaan sekä modernin käsitteeseen. Toinen ja kolmas osa ovat aineiston analyysilukuja, joissa esitellään talot ja aiheet, joista ajanjaksolla kirjoitettiin. Toisessa osassa keskitytään arkkitehtuuriin, eniten ammattijulkaisuissa julkaistuihin pientaloihin: yksityistaloihin, rivitaloihin, atriumtaloihin sekä moduulikonstruktivismiin ja aluerakentamisen ajan pientaloihin. Kolmannessa osassa tarkastelun kohteena ovat aikakauslehtien kuvaukset tiloista ja elämästä pientaloissa. Samoista kohteista kirjoitettiin niin ammattijulkaisuissa kuin perhelehdissä, mutta aikakauslehtien kuvaukset keskittyvät enemmän elettyyn tilaan. Asuntonäyttelyt, ulkomaiset vaikutteet, Tapiolan rakentaminen, materiaali- ja muotokokeilut sekä tyyppitalot olivat aikakauslehtien aiheina. Modernin kodin tilojen tyypillisiä piirteitä käydään läpi huonetiloittain. Tutkimuksen neljännessä osassa aineistoa tarkastellaan kahden läpileikkaavan teeman kautta – asukkaiden perhe-elämän ja arkkitehdin aseman muutosten näkökulmista. Artikkelien avulla pystyi tarkastelemaan, miten perheen eri jäsenten roolit kodissa ja sen eri tiloissa muuttuivat ajanjaksolla ja toisaalta, miten arkkitehdin asema pientalosuunnittelussa muuttui 1960-luvun lopulle tultaessa. Tutkimus osoittaa, että 1950–1960-luvuilla lehtikirjoittelu oli vielä asian-tuntijoiden hallitsemaa. Arkkitehdit kirjoittivat niin Kotilieteen kuin Arkkitehti-lehteenkin. Asiantuntijuuden arvostuksen murentumista on havaittavissa 1960-luvun lopulla, jolloin kirjoittajien tittelit hävisivät artikkeleista samoin kuin suunnittelijoiden nimet tyyppitalosuunnitelmista. Tee se itse -kulttuurin nousu näkyi myös pientalojen rakentamisessa. Arkkitehdit keskittyivät 1960-luvun lopulla rakennussuunnittelun sijasta mieluummin kaavoitukseen ja maailman ongelmien pohdintaan. Pientalojen arkkitehtuuri kehittyi sidoksissa kaupunkisuunnitteluun. 1950-luvulla pientalot olivat vapaasti sijoitettuja ja yhteydessä luontoon. 1960-luvulla palattiin ruutukaavaan ja pientalojen suunnitteluunkin tuli modulaarisuus ja järjestelmäajattelu. Perheen tavassa käyttää tilaa, mikä näkyy lehtiartikkeleiden kuvituksissa, nainen esitetään keittiössä, lapset lastenhuoneissa ja mies olohuoneessa, mutta tarkasteluajanjakson lopulla nainen näkyy kotona myös rentoutumassa esim. uima-allashuoneessa. Modernin kodin yksi merkittävä piirre on yksityisen ja julkisen tilan sekoittuminen, mikä jatkuu edelleen nykyaikana digitalisaation ja sosiaalisen median myötä.