Managing Strategic Service Networks: Contingency View of Integration in the Context of Component Services

Strategisten palveluverkostojen muodostaminen ja johtaminen ovat organisaatioiden kilpailukyvyn avaintekijöitä nykyaikaisessa verkottuneessa palvelutaloudessa. Ymmärrys palveluverkostojen johtamisesta on kuitenkin vasta varhaisessa kehitysvaiheessa liiketoimintaverkostojen ja tuotantoketjujen johtamisen tutkimuksessa. Tämä tutkimus selvittää miten ja miksi palveluverkostoja johdetaan, keskittyen erityisesti integraation johtamiseen komponenttipalveluverkostoissa. Tutkimus pohjautuu rakenteelliseen kontingenssiteoriaan, informaation prosessoinnin näkökulmaan ja arvoverkkoviitekehykseen, joka jakaa strategiset liiketoimintaverkostot kolmeen ideaalitapaukseen, sisältäen vakiintuneet tuotantoverkostot, liiketoimintaa kehittävät verkostot ja innovaatioverkostot. Tutkimus koostuu verkostojohtamisen ja palvelutuotantoverkkojen tutkimusalueiden perusteellisista kirjallisuuskatsauksista sekä tapaustutkimuksesta, jossa analysoidaan yhteensä 15 asuinkiinteistöalan komponenttipalveluverkostoa Suomessa. Tutkimuksessa havaitaan, että integraation johtaminen ideaalitapausten mukaisissa komponenttipalveluverkostoissa on tietyssä määrin, muttei täysin riippuvainen verkoston tyypistä, joille kullekin tunnusomaista on tietyn tyyppinen ja tasoinen epävarmuus. Sen sijaan, integraation tarkempi sitominen tutkittavaan kontekstiin osoittaa, että integraation johtaminen vakiintuneissa ja liiketoimintaa kehittävissä komponenttipalveluverkostoissa on riippuvainen kullekin palvelulle, verkostolle ja toimintaympäristölle tunnusomaisista olosuhdetekijöistä. Näistä neljä olosuhdetekijää tunnistetaan vaikuttaviksi kaikille tutkituille verkostoille ja neljä lisätekijää maantieteellisesti hajautuneille verkostoille. Lisäksi, koska nousevat komponenttipalveluverkostot ovat luonteeltaan jatkuvasti muuttuvia, integraation johtaminen ja sen vaikutus verkoston kehittymiseen ovat riippuvaisia sekä epävarmuuden tasosta kehitystyön alkuvaiheessa että sen muutoksesta kehitystyön edetessä. Tutkimus edistää verkostojohtamisen tutkimusta jatkokehittämällä empiriaan pohjaten yleistä arvoverkkoviitekehystä tarjoten näin kontingenssiteoreettisen näkökulman integraation johtamisesta komponenttipalveluverkoissa. Lisäksi, tutkimus edistää palvelutuotantoverkkojen tutkimusta osoittamalla integraation johtamisen yhdenmukaisuudet riippuvaisiksi palvelujen, verkostorakenteiden ja toimintaympäristön olosuhdetekijöistä. Yleisesti, tutkimuksen löydökset tukevat alati voimistuvaa kontingenssinäkökulmaa liiketoimintaverkostojen ja tuotantoketjujen johtamisesta.