Managing responsible selves: Situated perspectives on identities and control at work

Tämä väitöskirja rakentaa tilanteista näkökulmaa siihen, miten ammattilaisten ja johtajien identiteetit kietoutuvat yhteen työpaikoilla tuotettavan kontrollin kanssa. Narratiivisen identiteettityökirjallisuuden sekä kriittisten diskursiivisten näkökulmien pohjalta ehdotan, että tämä tutkimussuuntaus hyötyisi aiempaa yksityiskohtaisemmin arkipäivän tilanteisiin pureutuvasta analyysistä. Erving Goffmanin dramaturgiset ajatukset itsen esittämisestä arkielämässä tarjoavat tähän sopivan analyyttisen työkalupakin, jota ei tällä hetkellä hyödynnetä organisaatioiden ja johtamisen tutkimuksessa täysipainoisesti sosiologisen potentiaalinsa osalta. Tätä varten kehitän identiteetteihin dramaturgis-narratiivista näkökulmaa, jonka mukaan ammattilaiset ja johtajat pyrkivät kasvattamaan todennäköisyyttään esittää kunnollista ja halutunlaista itsenarraatiota muovaamalla ja vakauttamalla päivittäisen työnsä dramaturgisia olosuhteita. Osoitan kuitenkin, kuinka nämä identiteettipyrkimykset tulevat edistäneeksi organisatorista kontrollia vakiinnuttamalla ja rajoittamalla sitä arkipäiväistä keskustelua, joka kehystää rutiininomaisia työkäytäntöjä. Sen sijaan, että arvovaltaiset ideat suoraviivaisesti pakottaisivat tai synnyttäisivät tällaisia käytäntöjä, vuorovaikutuksia ja identiteettejä, ne tarjoavat ammattilaisille ja johtajille hyödyllisiä resursseja suojella identiteettejään edistämällä paikallisia konsensuspohjaisia dramaturgisia rakenteita. Tällainen dialektinen käsitys kontrollista heijastaa Antonio Gramscin hegemonian käsitettä. Keskityn erityisesti siihen, miten ammattilaiset ja johtajat pyrkivät rakentamaan, ylläpitämään ja puolustamaan ’vastuullista’ identiteettiään. Ehdotan, että ’vastuu’ toimii integroivana ja joustavana identiteettikäsitteenä, joka ylläpitää itsenarraation johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta huolimatta erilaisista työtilanteista, joihin saattaa liittyä keskenään ristiriitaisia odotuksia. Vaikka ’vastuun’ tilannekohtaiset merkitykset voivat vaihdella huomattavasti, niiden erillisyys ajan ja paikan suhteen mahdollistaa yleisemmän ja johdonmukaisen vastuullisuuden kokemuksen. Tutkittujen työkulttuurien sisältämät ’vastuullisuuden’ merkitykset ilmentävät kuitenkin vahvan yksilökeskeisiä oletuksia liittyen toimijuuteen ja asioiden syy-seuraussuhteisiin, vähätellen todellisten työkäytäntöjen monimutkaisia, moninaisia, epävarmoja, näkymättömiä ja hallitsemattomia ulottuvuuksia. ’Vastuullinen’ itsenarraatio työkonteksteissa vaatii siis toimijoilta vakaiden ja yksioikoisten dramaturgisten näyttämöiden rakentamista ja siihen liittyvää kurinpitoa. Nämä dramaturgiat mahdollistavat hallittavan, näkyvän ja ennustettavan ’vastuullisuuden’ esittämisen töissä. Vastuu voikin tässä mielessä olla keskeinen este emansipaatiolle työelämässä.