Managing Complex Patient Journeys: A Healthcare Operations Management Perspective

Terveydenhuollon tuotantotalouden merkittävin haaste on kompleksi potilaspolku. Terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat yhä enemmän tilanteita, joissa pieni joukko monisairaita ja pitkäaikaisia – toisin sanoen komplekseja potilaita käyttää suurimman osan terveydenhuollon palveluista, kerryttäen merkittävän osuuden kustannuksista. Näiden ihmisten potilaspolut ovat täynnä katkoksia, häiriöitä ja palveluntarjoajia, jotka eivät kommunikoi keskenään. Lisäksi uusien teknologioiden ansiosta voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia erinomaisin tuloksin, mikä johtaa kuitenkin usein korkeampiin kustannuksiin. Huolimatta jatkuvista pyrkimyksistä tämän haasteen ratkaisemiseksi, se on edelleen sitkeä ja ajankohtainen ongelma, jonka kanssa monet terveydenhuoltojärjestelmät kamppailevat. Kun tätä haastetta tarkastellaan terveydenhuollon tuotantotalouden näkökulmasta, herää kysymys: "Miten voimme tarjota yksilöllistä terveydenhuoltoa massatuotannon tehokkuudella?" Terveydenhuollon tuotantotalouden teoriat viittaavat siihen, että kompleksien potilaspolkujen johtamisessa voidaan hyödyntää kysynnän segmentointia, modulaaristen palvelukomponenttien standardointia, ei-arvoa lisäävien toimintojen, kuten siirtojen (handover) ja valmistelujen (setup), vähentämistä tai virtaviivaistamista sekä toistettavien prosessien tehokasta hyödyntämistä. Lisäksi on keskeistä, että päätöksenteko delegoidaan mahdollisimman alhaiselle organisaatiotasolle, jossa tarvittava tieto ja asiantuntemus ovat saatavilla. Kirjallisuudessa on kuitenkin yhä monia avoimia kysymyksiä, kuten kuinka ymmärtää vaihtelua ja erityisesti sen syitä kompleksien potilaiden korkeavaihteluisessa ympäristössä, kuinka olemassa olevia työkaluja, kuten hoitopolkuja, voidaan hyödyntää vaihtelun vähentämiseksi säilyttäen joustavuus siellä, missä se on tarkoituksenmukaista, ja kuinka nämä työkalut voivat edistää arvon yhteisluomista sekä tuoda päätöksenteon ja harkinnan lähemmäksi potilasta. Tämä väitöskirja hyödynsi monimenetelmällistä lähestymistapaa suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä potilaspolkujen häiriöiden tutkimiseksi. Häiriöiden syitä tutkittiin yksityisen sektorin terveydenhuollon ammattilaisten fokusryhmähaastatteluilla sekä vatsapotilaiden kyselyllä. Konseptianalyysi, jota tukivat asiantuntijoiden näkemykset ja haastattelut kotihoidon ammattilaisten sekä asiakkaiden kanssa, johti yleistettävissä olevan potilaspolun häiriön viitekehyksen kehittämiseen. Julkisen sektorin terveydenhuollon ammattilaisille suunnatun kyselyn avulla luotiin suuntaviivat hoitopolkujen parempaan hyödyntämiseen, ja rekisteriaineiston tilastollisen analyysin avulla arvioitiin digitaalisen hoitopolun vaikutusta arvon yhteisluomiseen MStautia sairastavien kontekstissa. Tutkimustulokset korostavat erilaisia tapoja jäsentää johtamishaasteita terveydenhuollossa. Keskeiset havainnot sisältävät terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista hoitopolkujen hyödyntämisestä, ohjeistuksia hoitopolkujen käytön optimointiin sekä näyttöä siitä, että digihoitopolut voivat edistää arvon yhteisluomista MS-tautia sairastavien kontekstissa. Tutkimuksen tärkein teoreettinen tuotos on potilaspolun häiriöiden käsitteellistäminen agenttipohjaisena tapahtumana, joka liittyy negatiivisiin lopputuloksiin potilaspoluissa suhteessa kohtuullisiin odotuksiin. Tämä käsite korostaa potilaspolkujen häiriöiden tunnistamista, analysointia ja korjaamista monimutkaisten potilaspolkujen optimoimiseksi.