Abstrakti
Luonnollisen kielen automaattinen käsittely pohjautuu yhä suuremmassa määrin tilastollisten koneoppimismenetelmien käyttöön jatkuvasti lisääntyvälle elektroniselle teksti- ja puheaineistolle. Tyypillisiä sovelluksia tilatollisille menetelmille ovat esimerkiksi tiedonhaku, puheentunnistus ja konekäännös. Monet sovellusten osaongelmat ovat ratkaistavissa ilman kieliriippuvaisia resursseja, kuten annotoituja aineistoja, käyttämällä ohjaamatonta koneoppimista. Tämä väitöskirja keskittyy erityisesti yhteen tällaiseen ongelmaan: leksikaalisten perusyksiköiden valintaan. Käytettävien yksiköiden valinta on tekstiaineiston käsittelyn ensimmäinen askel ja edeltää esimerkiksi kielimallien estimointia tai vektoriesitysten laskemista. Perinteisiä ratkaisuja yksiköiden valintaan ovat yksinkertaiset heuristiikat sekä kieliopilliset sääntöpohjaiset työkalut. Niiden sijaan tässä työssä esitetään datalähtöistä, ohjaamattomaan oppimiseen perustuvaa lähestymistapaa yksiköiden valintaan. Sen etuina ovat joustavuus ja riippumattomuus siitä, mitä lingvistisiä resursseja halutulle kielelle ja sovellusalueelle on saatavilla.
Koska tilastollisesti opitut yksiköt eivät aina osu yhteen perinteisten kielitieteellisten perusluokkien kanssa, niitä kutsutaan tässä työssä konstruktioiksi. Termi pohjautuu konstruktiokielioppeihin, jotka ovat käyttöpohjaisia, kognitiivisia teorioita kielestä. Väitöskirjassa esitetyt menetelmät konstruktioiden oppimiseen perustuvat Morfessor-nimiseen menetelmään, joka mallintaa morfologista pilkontaa tilastollisesti ja ohjaamattomasti. Uudet menetelmät käsittelevät allomorfian oppimista, morfologisen pilkonnan osittain ohjattua oppimista sekä lausetason konstruktioiden oppimista. Saadut tulokset ovat kilpailukykyisiä erityisesti morfologian oppimisessa. Työssä esitellään myös uusia tekniikoita Morfessorin tuottamien morfologisten konstruktioiden käyttöön tilastollisessa kielenmallinnuksessa ja konekäännöksessä. Käytännön sovellusten ohella Morfessorin osoitetaan toimivan myös psykolingvistisen datan mallinnuksessa: sen todennäköisyysestimaatit sanoille korreloivat vahvasti ihmisten reaktioaikoihin leksikaalisessa päätöksenteossa.
Lisäksi väitöskirjassa tutkitaan kielen ohjaamattoman oppimisen suoria evaluaatiomenetelmiä. Suora evaluaatio, esimerkiksi algoritmin tulosten vertaaminen olemassa oleviin kieliopillisiin annotaatioihin, on usein nopeampaa ja yksinkertaisempaa kuin epäsuora evaluaatio kielenkäsittelyn sovellusten toiminnan kautta. Ohjaamattoman oppimisen tapauksessa vertailu annotoituun dataan ei kuitenkaan aina ole suoraviivaista. Tässä väitöskirjassa kehitetään evaluaatiomenetelmiä erityisesti kahteen ongelmaan: sanojen morfologian oppimiseen ja vektorimuotoisten dokumenttiesitysten oppimiseen. Molemmissa on haasteena löytää moniulotteisesta datasta yhteydet eri piirreparien välille. Ehdotetut menetelmät ovat nopeita käyttää ja ne ennustavat hyvin sovelluksista saatuja tuloksia.
Julkaisun otsikon käännös | Luonnollisen kielen rakenteiden oppiminen: tilastollisia malleja ja evaluaatiomenetelmiä |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-4882-6 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-4883-3 |
Tila | Julkaistu - 2012 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- morfeemipilkonta
- morfologian oppiminen
- konstruktiokielioppi
- ohjaamaton oppiminen
- osittain ohjattu oppiminen
- todennäköisyysmallit
- kielimallit
- vektoriavaruusmallit
- konekäännös
- puheentunnistus