Kohtaamista odottamassa - Kuntien kulttuuriympäristöohjelmat maisematiedon, osallisuuden ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta

Väitöskirja käsittelee kuntien kulttuuriympäristöohjelmatyön osallisuutta, ohjelmien maisematietoa ja näiden suhdetta yritystoimintaan. Suomessa on tehty kulttuuriympäristöohjelmia Ruotsin esimerkkiä seuraten aina 1990-luvulta alkaen. Ohjelman on jo laatinut noin 100 kuntaa. Vapaaehtoisella kulttuuriympäristöohjelmalla voidaan lisätä erilaisten toimijoiden välistä dialogia ja tietoisuutta kulttuuriympäristöstä kokonaisuutena sekä edistää sen hoitoa ja hyödyntämistä. Ohjelmien toivotaan vahvistavan paikallisidentiteettiä. Niiden on toivottu toimivan myös kehittämishankkeiden sekä yritysten tuotteiden ja palveluiden ideapankkina. Ohjelmat kehittyvät, mutta niissä on edelleen kehittymispotentiaalia. Vaikka ohjelmia on tehty jo pitkään, niitä on tutkittu vähän. Tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin, miten ohjelmissa toteutuu osallisuus, etenkin yritysten osallisuus ja miten niissä käsitellään maisemaa. Lisäksi selvitetään, miten yritykset kokevat ohjelmaprosessit, ohjelmien maisematiedon ja minkälaisia mahdollisuuksia ne niissä tunnistavat. Työssä yhdistyy toimintatutkimus ja tapaustutkimus. Ohjelmatyötä on pyritty kehittämään osallistavan toimintatutkimuksen otteella seuraamalla ohjelmaprosesseja ja kokoamalla ohjeistuksia ohjelman laadintaan yhteistyössä ohjelmaosallisten kanssa kahdessa syklissä, 20 vuoden aikana. Ohjeistuksella on tavoiteltu yleisten ohjelmatavoitteiden saavuttamista, onnistumisten vahvistamista ja havaittujen haasteiden voittamista. Ohjeistusten vaikuttavuutta ja elinkeinoelämän sekä yritystoiminnan roolia ohjelmatyössä on tutkittu tapausten sekä erilaisten aineistojen analyysin kautta. Tutkimuksen keskiössä on 24 suomalaisen kunnan ohjelmatyö, kirjalliset aineistot ja 70 haastatellun kokemukset. Haastattelujen lisäksi yrittäjien näkemyksiä on koottu kyselyllä. Maiseman käsittelyn osalta suomalaisia ohjelmia on verrattu myös ruotsalaisiin ohjelmiin. Osallisuutta on analysoitu Kuntalaisen osallisuuden -mallin avulla. Tulokset osoittavat, että ohjelmat ovat yrittäjille vieraita ja heidän osallisuutensa työssä on harvinaista. Kuitenkin etenkin matkailuyrittäjät toivovat mahdollisuutta osallistua alan kehitystyöhön. Ohjelmissa korostuvat kulttuuriympäristön arvokohteet. Maisemia, arkeologista perintöä ja rakennusperintöä käsitellään usein toisistaan erillään. Tietoa on paljon, mutta se on yleensä toteavaa. Ohjelmat eivät selitä kohteiden välisiä suhteita ja syvempiä merkityksiä, mikä synnyttäisi laajempaa maisematietoisuutta. Ohjelmien tuottama maisematieto ei myöskään jalostu yritysten maisematuotteiksi automaattisesti. Ohjelmien analyyttisyyttä kehittämällä olisi mahdollista lisätä yrittäjien maisematietoisuutta. Valmennuksen ja yhteiskehittämisen avulla olisi mahdollista edistää maiseman kestävää tuotteistamista ja löytää yrityksistä toimijoita kulttuuriympäristön hoitoon. Väitöskirja tuottaa uutta tietoa ohjelmien osallisista, maisematiedosta ja suhteesta elinkeinoelämään sekä luo kuvaa ohjelmatyön yleisestä kehityksestä. Kansallisissa strategioissa on esitetty, että julkisen talouden kiristyessä elinkeinoelämä voisi tarjota uudenlaisia mahdollisuuksia kulttuuriympäristön hoitoon. Työ osoittaa, että yrittäjien osallisuutta ohjelmatyössä lisäämällä ja heidän maisematietoisuuttansa vahvistamalla tavoitetta voidaan myös saavuttaa.