Kaikuja pimeästä-hämärästä metsästä: Affekti nykytaiteen oppimisen äärellä ja subjektiviteetin ekologia(ssa)

Mikko Snellman

Tutkimustuotos: Doctoral ThesisMonograph

Abstrakti

Tutkimuksessani kysyn: 1. Millainen affektiivinen oppimisen tila kehkeytyy nykytaiteen kohtaamisessa? Kyse on matkasta kohti nykytaiteen työpajaa, työpajan ajasta, sekä ajasta sen jälkeen. Tarkemmin sanoen kysyn, millainen on oppimisen affektiivis-materiaalinen tila, jolloin viittaan keholliseen ja materiaaliseen liikkeeseen oppimistapahtumassa. Mitä kaikkea tapahtuu ”virallisen opetuksen” väleissä, katveissa? 2. Miten nykytaiteen työpaja tulee mahdolliseksi vetää ja millainen affektiivis-materiaalinen tila ja subjektiviteetin ekologia tulee mahdolliseksi? Miten subjektia voidaan lähestyä ekologian näkökulmasta, jolloin viittaan erityisesti posthumaaniin, uusmaterialistiseen keskusteluun. Tällöin on kyse taidekasvatuksen horisontin laajentamisesta kohti biosfääriä, planeettamme ekosysteemiä nimenomaan ei-ihmiskeskeisestä perspektiivistä tarkasteltuna. Miten nykytaide organisoi tässä asetelmassa? Tutkimuskysymykseni perustelut liittyvät ainakin kolmeen kenttään. Ensimmäinen on nykytaiteen opettamiseen, kohtaamiseen ja sen pohjalta tapahtuvaan kuvalliseen tuottamiseen liittyvä. Miten nykytaide muuttaa ja uudelleen muotoilee oppimistapahtumaa taiteen perusopetuksessa (mutta yhtä hyvin peruskoulussa ja lukiossa)? Mitä uutta annettavaa nykytaiteella voisi olla? Toinen kenttä, jolla liikun tutkimuskysymykseni kanssa löytyy affektiteoriasta ja affektiivisesta kohtaamisesta, kokemuksesta. Kauhajoen kouluampumistragedia 2008 suuntasi tutkimuskysymykseni aika-paikka-spesifisti kohti aggressiota, pelkoa ja ahdistusta sekä näiden yhteyttä taidekasvatukselliseen toimintaan. Tätä yhteyttä voi kutsua affektiiviseksi. Näiden lisäksi tutkimuskysymykseni koskee nk. kontrolliyhteiskuntaa ja sen alati tiivistyvämpää kontrolloinnin tarvetta, joka ilmenee sisäisenä itsetarkkailuna, ja arviointeina, laskelmoimisena. Myös rajat henkilökohtaisen ja julkisen välillä ovat intensifioituneet. Tutkimustani voidaan kutsua taidelähtöiseksi ja nomadiseksi tutkimukseksi. Lähden liikkeelle kokemuksellisen oppimisen kontekstista ja ”didaktisesta mallista”, mutta harhaudun työpajakokeilussani ja sen sysäämänä ryteikköön, erämaahan, jossa alan erityisellä tavalla kuunnella (koko keholla) työpajani liikettä. Hämmennys, häiriintyminen, levottomuus muuttavat sen suuntaa. Haluan säilyttää kokemuksellisen oppimisen tiettynä territoriona, karttana ja reittiehdotuksena, mutta haluan myös haastaa sen mielekkyyttä ”affektiivisen pedagogiikan” luonnostelulla. Teoreettinen viitekehys keskittyy pragmatismiin, poststrukturalismiin ja affektiteoriaan, mutta myös laajempaan posthumaaniin globaaliin keskusteluun. Työpajassani, jonka toteutin talvesta kevääseen 20912 Kauhajoen kuvataidekoululla, vein oppilaat pimeään, talviseen metsään ensin vain ihmettelemään, hiljaa pimeässä. Tämän jälkeen oppilaat maalasivat luokassa näyttelyn, joka ripustettiin samaan metsään, myös pimeässä/hämärässä. Toteutimme myös valokuvia, tilataidetta ja performanssikokeiluja kuvataidekoulun luokissa ja käytävillä, mutta myös kadulla, kirjaston pihalla ja paikallisessa yökerhossa. Nykytaiteen historiassa näyttäytyy selkeästi fokuksen siirtyminen taideobjektien väripinnoista tilan haltuunottoon ja sosiaalisiin tapahtumiin, performatiivisuuteen ja dialogisuuteen. Tiloista ja objekteista on tullut yhdessä katsojien kanssa toisiinsa väliaikaisesti kytkeytyneitä (rihmastollisia). Tästä selkein esimerkki on performanssitaide. Taide transformoi meitä johonkin tuntemattomaan. Tutkimukseni painottaa käytännöllistä osallistumistamme oman subjektiviteettimme materiaaliseen tuotantoon. Tämä ei ole tavanomaista identiteettimuokkausta. Nykytaide itse asiassa on juuri tuota uuden subjektiviteetin tuotantoa. Tällöin puhutaan vähemmistön subjektiviteetista, kun taas enemmistön subjektiviteettia tuottaa mm. massamedia. Subjektiviteettia voidaan lähestyä myös ekologian näkökulmasta, jolloin viitataan juuri hetkellisiin kytköksiin ympäröivään materiaalis-diskursiiviseen todellisuuteen. Intensiiviset kohtaamiset pohjautuvat aistisuuteen, jolloin tietoisuutemme ei välttämättä ehdi mukaan kontrolloimaan tapahtumista. Tällöin subjektiviteettia muotoilee affektiiviset kohtaamiset. Tällaisia kohtaamisia olen tutkimusmateriaalistani etsinyt. Olen lähtenyt kokemuksellisesta oppimisesta ja sen menetelmistä liikkeelle, mutta ikään kuin yrittänyt päivittää pedagogiikkaa affektiiviseen suuntaan, yhteismuotoutumiseen (intra-aktiivisen) pedagogiikan avulla. Tutkimuksen lopputulemana on kuvaus affektiivisen pedagogiikan toiminnan edellytyksistä, kokemuksista, kohtaamisista luokassa ja ulkona materiaalis-affektiivisten voimien kanssa. Tämän lisäksi tutkimuksen loppuosiossa pohdin suuntaa hieman myös tulevaisuuden työpajalle. Performanssin ja muunkin nykytaiteen opettaminen vaatii heittäytymistä opettajalta ja oppilailta. On alettava ajattelemaan uudelleen, myös ihmisen subjektiviteettia. Tällöin myös toiminta muuttuu. Usein opettajien puhetulva ja kontrollointi hukuttaa alleen aidot kohtaamiset ja kokemuksen kuuntelemisen. Esimerkiksi hiljaisuus on tällöin tehokas keino haastaa opettamisen normalisoivaa tilaa. Kokeellisuus ja kokemuksellisuus tarjoavat syviä ja meitä uudistavia affektiivisia voimia ja tähän nykytaide avoimena tilana, eettis-esteettisenä toimintana affirmoi meitä. Mitä kaikkea meistä voikaan vielä tulla? Tutkimukseni kantava käsite toiseksi-tuleminen haastaa perinteistä oppimista, avaamalla uusia outouden tuntemuksia ja kokemuksia itsessä, toisissa ja ympäristössä. Tämä muutostila on myös vastapainoa yhteiskunnan kontrollointitarpeelle ja globaaleille uhkakuville.
Julkaisun otsikon käännösKaikuja pimeästä-hämärästä metsästä. Affekti nykytaiteen oppimisen äärellä ja subjektiviteetin ekologia(ssa)
AlkuperäiskieliSuomi
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
  • Aalto-yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Sederholm, Helena, Vastuuprofessori
  • Sederholm, Helena, Ohjaaja
Kustantaja
Painoksen ISBN978-952-60-8190-8
Sähköinen ISBN978-952-60-8191-5
TilaJulkaistu - 2018
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tutkimusalat

  • affekti
  • nykytaide
  • pedagogiikka
  • taiteen perusopetus
  • performanssi
  • ympäristötaide
  • kokemuksellinen oppiminen
  • yhteismuotoutumisen pedagogiikka

Sormenjälki

Sukella tutkimusaiheisiin 'Kaikuja pimeästä-hämärästä metsästä: Affekti nykytaiteen oppimisen äärellä ja subjektiviteetin ekologia(ssa)'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

Siteeraa tätä