Abstrakti
Tässä väitöskirjassa kehitetään vuorovaikutteisia koneoppimismenetelmiä, joilla pyritään parantamaan koneoppimismallin suorituskykyä täsmälääketieteen tehtävissä. Monet täsmälääketieteen ongelmat ovat edelleen vaikeita koneoppimiselle datan puutteen vuoksi, mutta asiantuntijoiden näkemys tarjoaa arvokkaan tietolähteen, jolla voidaan vähentää mallien ennustevirhettä ja epävarmuutta. Tällaisen asiantuntijatiedon hankkiminen edellyttää menetelmiä, jotka ratkaisevat seuraavat ongelmat: Miten hyödyntää myös epäsuoraa asiantuntijatietoa sen sijaan, että ihminen paljastaa mallille oikeat vastaukset kuten aktiivioppimisessa, miten tehdä vuorovaikutuksesta asiantuntijalle vähemmän työlästä kuin perinteinen priorijakaumien määrittely, ja miten valita asiantuntijalle esitettävät kysymykset siten, että niistä on eniten hyötyä mallin tulevan tehtävän kannalta.
Väitöskirjassa kehitetään interaktiivinen menetelmä asiantuntijatiedon tuomiseen malliin, jolla voidaan ratkaista ns. "pieni n suuri p" -ongelmia, joissa dataa ei ole riittävästi. Menetelmän avulla pienikin määrä aktiivisesti valittua asiantuntijan antamaa palautetta parantaa mallin ennusteiden tarkkuutta kun se yhdistetään data-analyysiin. Menetelmän tehokkuus osoitetaan käyttäjätutkimuksessa. Tämä menetelmä laajennetaan myös korkeaulotteiseen genomiikan ennustustehtävään ja näytetään ensimmäistä kertaa, että asiantuntijan palaute parantaa yksilöllisiä ennusteita syöpäsolujen lääkeherkkyydestä.
Väitöskirjan toinen keskeinen tulos on kahden tavoitteellisen aktiivioppimisstrategian kehittäminen, joilla pyritään valitsemaan asiantuntijalle esitettävät kysymykset niin, että ne ovat mahdollisimman hyödyllisiä tehtävässä, jossa koneoppimismallia on tarkoitus käyttää. Ensimmäinen menetelmä on kohdennettu Bayesilainen optimaalinen koesuunnittelu, jolla pyritään lisäämään yksittäisen yksilöllistetyn ennusteen tarkkuutta. Toinen on päätöksentekoon keskittyvä aktiivioppimismenetelmä, joka ottaa huomioon edessä olevan päätöksentekotehtävän mallintamalla väärän päätöksen todennäköisyyden ja minimoimalla sitä.
Väitöskirjan viimeisessä osassa sovelletaan vuorovaikutteisia koneoppimismenetelmiä uuteen, lupaavaan ja vielä tutkimattomaan sovellusalueeseen, de novo -molekyylisuunnitteluun. Tuloksena on menetelmä, jossa algoritmi vuorovaikuttaa kemistin kanssa ja päättelee tämän palautteen perusteella molekyylisuunnittelutehtävän tavoitteen. Tällöin vahvistusoppimisalgoritmille voidaan luoda adaptiivinen tavoitefunktio niin, että järjestelmä tuottaa enemmän kemistin tavoitetta vastaavia molekyylejä.
Julkaisun otsikon käännös | Vuorovaikutteisia koneoppimismenetelmiä asiantuntijatiedon tuomiseen laskennallisiin malleihin täsmälääketieteen päätöksenteon tueksi |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-64-1284-9 |
Sähköinen ISBN | 978-952-64-1285-6 |
Tila | Julkaistu - 2023 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- interaktiivinen koneoppiminen
- ihminen silmukassa
- Bayesilainen mallinnus