Genius or Charlatanry? - A psychobiographical reinterpretation of the life and works of Buckminster Fuller

Modernin arkkitehtuurin historiassa R. Buckminster Fulleria (1895–1983) pidetään visionäärisenä futuristina ja ainutlaatuisena yleisnerona. Parhaiten hänet tunnetaan niin sanottujen geodeettisten kupolien keksijänä, mutta häntä arvostetaan myös tärkeänä ekologisen suunnittelun edelläkävijänä sekä uraauurtavana ympäristöajattelijana ylipäänsä. Fullerin moniin titteleihin lukeutuvat akateemikko, arkkitehti, ekologi, ekonomisti, filosofi, fyysikko, historioitsija, insinööri, kartografi, keksijä, matemaatikko, mekaanikko, muotoilija, runoilija, ja systeemiteoreetikko. Häntä tavataankin kutsua 1900-luvun Leonardo da Vinciksi. Fuller oli tuottoisa kirjoittaja ja ahkera luennoitsija, ja hänelle myönnettiin lukuisia kunniatohtoruuksia, patentteja, ja palkintoja. Toisaalta Fuller näyttäytyy kirjallisuudessa sangen ristiriitaisena ja näkemyksiä jakavana hahmona. Uransa aikana Fulleria syytettiin toisinaan jopa huijariksi, ja vaikka tällaiset syytökset on pyritty kumoamaan kahdessa tutkimuksessa, vuosina 1973 ja 1999, näissä tehdyt analyysit ovat kuitenkin satunnaisia ja riittämättömiä. Niinpä huijaussyytökset nousivat jälleen esiin vuonna 2022, Fullerin uusimman elämäkerran julkistamisen myötä – jopa siitä huolimatta, että kyseinen elämäkerturi ei tätä väiettä esittänyt vaan päinvastoin vahvisti hänen olevan nero. Tässä tutkimuksessa hypoteesina on, että Fuller tosiaan oli huijari. Lisäksi toissijaisena, selittävänä hypoteesina esitetään, että hän kärsi grandioosista narsismista. Esitetyn päähypoteesin testaamiseksi tutkimus analysoi, paitsi sitä missä määrin Fullerin teokset ja teoretisoinnit olivat alkuperäisiä ja päteviä sekä hänen muut väittämänsä paikkansa pitäviä, myös sitä missä määrin hänen toiminnassaan ilmenee huijariuden piirteitä. Toissijaista hypoteesia testataan analysoimalla miten Fullerin persoonallisuuden piirteet, haavoittuvuudet ja henkilökohtainen historia vertautuvat teoreettiseen ymmärrykseen grandioosista narsismista. Työn tavoite on tuottaa uskottava tulkinta Fullerin elämästä ja teoksista sekä ymmärtää hänen persoonallisuuttaan. Lisäksi tutkitaan myöhemmän Fuller-kirjallisuuden ja -tutkimuksen osuutta hänen tarunsa muotoutumiseen. Tutkimuksen teoriapohja muodostuu huijariuden historiasta, näennäistieteen filosofiasta, vilpin psykologiasta, ja integratiivisesta lähestymistavasta narsismiin. Työn lähtökohtana ovat Fullerin julkaistut tekstit, ja toissijaisesti häntä käsittelevä sekundäärikirjallisuus. Näistä löytyneiden johtolankojen pohjalta tutkimus laajenee oman kysymyksenasettelunsa mukaisesti. Tutkimuksessa tehdyt havainnot tukevat molempia hypoteeseja. Fuller vaikuttaa tosiaan olleen huijari, jonka ura perustui sepittämiseen, anastamiseen, teeskentelyyn, toiseksi tekeytymiseen ja näennäistieteeseen. Tutkimus viittaa siihen, että hänen toimintansa ja käytöksensä selittynevät parhaiten hänen grandioosilla persoonallisuudellaan, joka puolestaan saattoi kehittyä hänen lapsuus- ja nuoruusvuosinaan kokemansa moninkertaisen trauman seurauksena.