Abstrakti
Tällä hetkellä käytössä olevat päästöjen vähennyskeinot ovat riittämättömiä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpiteiden riittämättömyyteen vaikuttavat teknologioiden kehityspolut ja niiden ympärille kehittyneet instituutiot. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan instituutioiden ja toimijoiden välisen vuorovaikutuksen energiamurrokseen sekä ilmastonmuutosta torjuvien teknologioiden käyttöönottoon kohdistuvaa vaikutusta Suomessa.
Institutionaaliset ympäristöt, jotka vaihtelevat maasta toiseen, koostuvat laeista ja asetuksista, sekä epävirallisista toimintatavoista, odotuksista ja uskomuksista. Keskitetyn energiasektorin maissa on tyypillisesti melko stabiili, muutoksille vastustuskykyinen institutionaalinen ympäristö. Väitöskirjan tapaustutkimukset keskittyvät Suomeen, jonka energiasektorin keskitetty rakenne on johtanut pitkälle kehittyneisiin instituutioihin. Ilmastonmuutosta torjuviin teknologioihin kohdistuva institutionaalinen tuki, sekä olemassa olevia rakenteita epävakauttavan säätelyn taso arvioidaan technological innovation systems -viitekehyksen avulla.
Varsinaisen säätelyn lisäksi institutionaaliseen muutokseen vaikuttavat energiasektorin toimijoiden kollektiiviset, usein keskenään ristiriitaiset toimet. Toimijat voivat vaikuttaa institutionaaliseen ympäristöönsä paitsi strategisesti suuntauneen institutionaalisen työn avulla, myös käyttäen erilaisia kehyksiä viestinnässään. Näiden vaikutusta kartoitetaan dokumenttiaineiston, sekä kolmen haastatteluaineiston avulla. Haastatellut toimijat koostuvat politiikoista, ministeriöiden ja teollisuuden edustajista, ENGO jäsenistä, akateemikoista, sekä kansalaisaktiiveista. Toimijat ovat CCGS sekä CO2 mineralisoinnin asiantuntijoita, sekä energiapolitiikan toimijoita.
Tutkimuksen tulokset osoittavat olemassa olevien rakenteiden epävakauttamiseen tähtäävän säätelyn olevan alhaisella tasolla. Olemassa olevat instituutiot muodostavat esteitä ilmastonmuutosta hillitsevien teknologioiden, sekä uusiutuvan energian käyttöönotolle. Laajasti hyväksyttyjen kehysten mukaisesti tarkastellut sovellukset nähdään marginaalisessa roolissa energiasektorilla. Nämä alhaiset odotukset ovat ongelmallisia teknologioiden käyttöönoton kannalta, sillä ne heijastuvat energiasektorin säätelyyn. Instituutioilla on myös rajoittava vaikutus toimijoiden strategiseen työhön, rajoittaen hyväksyttävien strategioiden lukumäärää. Energiasektorilla vakiintuneen aseman omaavilla toimijoilla on muita paremmat mahdollisuudet vaikuttaa energiamurroksen suuntaan.
Tulokset korostavat toimijoiden ja instituutioiden välillä vallitsevan vuorovaikutuksen monimutkaisuutta. Ne osoittavat miten stabiilissa institutionaalisessa ympäristössä energiamurros pyrkii noudattamaan olemassa olevia kehityspolkuja, keskittyen hiilineutraalisuuteen radikaalimman murroksen sijaan.
Julkaisun otsikon käännös | Suomi energiamurroksessa - Toimijoiden ja instituutioiden välinen vuorovaikutus ja ilmastonmuutosta torjuvien teknologioiden käyttöönotto |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-64-0161-4 |
Sähköinen ISBN | 978-952-64-0162-1 |
Tila | Julkaistu - 2020 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- energiamurros
- instituutiot
- toimijat
- ilmastonmuutoksen torjunta
- teknologioiden käyttöönotto