Exploring Colour in Contemporary Art – Epistemic Boundaries and Artistic Practices

Väitöstutkimuksessani olen tutkinut nykytaitelijoiden lähestymistapoja väriin ja verrannut niitä värifilosofiassa, taiteenfilosofiassa ja taiteellisissa väriteorioissa esiintyviin käsityksiin väristä. Taiteilijat ovat 1960-luvulta lähtien käyttäneet värejä yhä moninaisemmissa medioissa, materiaaleissa ja tilallisissa ja ajallisissa yhteyksissä. Heidän suhtautumisessaan universalistisiin ja transsendenttisiin käsityksiin väristä näkyy Jean-François Lyotardin kuvaama suurten kertomus¬ten postmoderni kriisi. 1990-luvulta lähtien taidemarkkinoiden globalisaatio, Internet ja halpa lentomatkustus ovat tuoneet taiteilijoiden ulottuville tapoja käyttää värejä, jotka haastavat perinteisessä väriteoriassa yhä vallitsevina olevia abstrakteja ja normatiivisia sääntöjä. Ensisijaiset tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millä tavoin nykytaiteilijat käyttävät värejä teoksissaan ja taiteellisissa aktioissaan? Mikä ohjaa heidän värivalintojaan? 2) Mikä suhde väriteorioilla on nykytaiteen käytäntöihin? Tutkimus koostuu kuudesta osasta. Osassa 1, Yhdeksän keskustelua, olen haastatellut yhdeksää nykytaiteilijaa heidän tavoistaan käyttää värejä taiteessaan; taiteilijat ovat Kristi Kongi, Jussi Goman, Vesa-Pekka Rannikko, Inka Kivalo, Lois Swirnoff, Nathalie Miebach, Douglas Breault, Ann Veronica Janssens ja David Batchelor. Osa 2, Värin epistemologia, on katsaus viimeaikaiseen väriä koskevaan ontologiseen ja epistemologiseen keskusteluun. Osassa 3, Väri taiteenfilosofiassa, tarkastelen ranskalaisten filosofien Mikel Dufrennen, Maurice Merleau-Pon¬tyn, Gilles Deleuzen, Jean-François Lyotardin ja Michel Henryn kirjoituksia kuvataiteen väreistä. Osa 4, Ohjeita, sääntöjä ja teorioita taiteilijoille, on katsaus viimeaikaisiin, erityisesti taiteilijoille suunnattuihin taitelijoiden ja kuvataide¬pedagogien kirjoittamiin väriteorioihin ja -oppeihin. Osa 5, Nykyajan värit, on yleiskatsaus nykytaitelijoiden väriä koskeviin lähestymistapoihin, menetelmiin ja sovelluksiin, alkaen taitelijaryhmistä Gutai ja Nouveau réalisme ja päättyen tämän päivän esimerkkeihin. Osa 6 koostuu yhteenvedosta ja muutamien vas¬tausta vaille jääneiden kysymysten pohdiskeluista. Tutkimuksessa paljastui, että nykyisten väriteorioiden ja nykytaiteen käytäntöjen välillä on huomattava epistemologinen kuilu. Sen sijaan, että perus¬taisivat strategiansa ja päätöksentekonsa saatavilla oleville värisuhteita koskeville teorioille, nykytaiteilijat keksivät lähestymis- ja käyttötapoja, jotka haastavat vallitsevia väriteorioita tai poikkeavat niistä. Toinen merkittävä löydös oli kolmen tiedonalan, värifilosofian, taiteenfilosofian ja väripedagogiikan välillä vallitseva ero tietämisen, puhumisen ja kirjoittamisen tavoissa ja tyyleissä. Osassa 3 esiintyvien filosofien runollinen ja ”figuraalinen” kieli osoittautui lähimmäksi sitä, miten nykytaiteilijat kokevat ja käyttävät värejä.