Evaluation of Smart AND Sustainable City Development: What Indicators to Use, Why and When?

Kestävyys ja älykkyys ovat keskeisiä teemoja kaupunkien tavoiteasetannassa, ja kaupungit käyttävät indikaattoreita näiden tavoitteiden arvioinnissa. Indikaattorien valinta on hankalaa, koska erilaisia indikaattorijärjestelmiä on paljon, ne on kehitetty tiettyä käyttötarkoitusta varten ja niiden soveltaminen edellyttää ammattitaitoa. Väärin valittujen indikaattorien käytöstä voi seurata kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia. Tässä väitöskirjassa kehitin taksonomian kestävien älykaupunkien indikaattorien valintaan. Vertailin 1500 kaupunki-indikaattoria taksonomian osa-alueiden parametreilla, jotka liittyvät tavoitteisiin (älykkyys, kestävyys), sovellusalaan ja indikaattorityyppiin. Lisäksi tarkastelin funktionaalisen yksikön ja arviointimenetelmän vaikutuksia tuloksiin yksittäisillä indikaattoreilla, ja tein tulosten pohjalta suosituksia indikaattorien soveltuvuudesta erilaisiin arviointitilanteisiin. Kestävien ja älykkäiden kaupunkien indikaattorit eroavat toisistaan merkittävästi. Älykaupunkien indikaattorit keskittyvät teknologisten ratkaisujen tarkasteluun, mutta hyötyjen arviointi on rajallista. Kestävyysindikaattorit taas painottavat pitkän tähtäimen vaikutuksia. Työssä suosittelen indikaattorityyppien yhdistämistä arvioinnissa ja uutta konseptia "Kestävät älykaupungit", jotta älykkäiden kaupunkiratkaisujen hyödyt voidaan varmistaa. Eri indikaattorityyppien yhdistäminen mahdollistaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutusten seurannan. Yksittäisinä indikaattoreina tarkastelin rakennusten energiatehokkuutta ja kaupunkien kasvihuonekaasupäästöjä, ja niidenkin valintaan liittyy sudenkuoppia. Energiatehokkuutta arvioidaan yleensä yksiköllä kWh/m2, joka on hyödyllinen rakennusten teknisten ratkaisujen ja energiantehokkuuden arvioinnissa suunnitteluvaiheessa. Sen sijaan käyttövaiheessa indikaattori rankaisee rakennuksia, joiden käyttö tehostuu. Siksi tarkastelin tapaustutkimuksissa vaihtoehtoisia indikaattoreita, jotka huomioivat kasvavan tilatehokkuuden ja käyttöasteen positiivisesti. Kaupunkien kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät arviointimenetelmät eroavat toisistaan laajuuden, rajausten ja hiilineutraaliuteen sallittavien kompensointimenetelmien suhteen. Kaupungit keskittyvät päästöihin, jotka syntyvät kaupungissa, mutta kasvavassa määrin arvioidaan myös päästöjä, jotka aiheutuvat kaupungissa tapahtuvan kulutuksen seurauksena muualla. Työn päätulos on taksonomia indikaattorien valintaan. Tulosten pohjalta suosittelen seuraavanlaista prosessia indikaattorien valintaan: 1) kaupungin tavoitteet (painotus kestävyys ja älyindikaattoreihin), 2) arvioinnin tavoitteet (indikaattorityypin valinta), 3) arvioinnin laajuuden rajaus (sovellusalat, funktionaalinen yksikkö, arviointimenetelmä), ja 4) käytettävissä olevat resurssit ja data (toteutuskelpoisten indikaattorien valinta). Jatkotutkimuksissa suosittelen kokeilemaan valintaprosessin hyödyllisyyttä erilaisissa arviointitilanteissa.