Esseitä muuttoliikkeen ja maantieteen taloustieteestä

Väitöskirja koostuu kolmesta empiirisestä esseestä, jotka käsittelevät muuttamisen ja asuinpaikkavalintojen seurauksia seurauksia muuttajien näkökulmasta.   Ensimmäinen essee tarkastelee, onko suomalaisnuorten todennäköisyys suorittaa toisen asteen tutkinto yhteydessä heidän lapsuusaikansa asuinkuntien toisen asteen suoritusasteisiin. Empiirinen analyysi hyödyntää kuntien välillä muuttavien sisarusten välistä variaatiota kokemuksissa eri suoritusasteista korjatakseen perheiden välisistä havaitsemattomista eroista johtuvia epäsatunnaisia asuinkuntavalintoja. Nämä erot huomioituna, lapset joiden lapsuusaikana kokemat suoritusasteet ovat keskimäärin 10 prosenttiyksikköä korkeampia, suorittavat itse toisen asteen tutkinnon 1.9 prosenttiyksikköä todennäköisemmin. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien vanhempien lapset reagoivat enemmän lapsuusaikanaan kokemiin suoritusasteisiin. Lapsuusaikana koetut suoritusasteet eivät heijasta perheen sisäisiä muutoksia, eroja kuntien sosioekonomisessa rakenteessa, tai maantieteellisiä eroja toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa tai taloudellisessa tuotossa.  Toinen essee tarkastelee maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa ja Ruotsissa - maiden, joiden työmarkkinainstituutiot ovat samankaltaiset, mutta joiden maahanmuuttohistoriat poikkeavat selvästi toisistaan. Tästä huolimatta, maahanmuuttajien integroitumisprosessit näissä maissa ovat hyvin samankaltaiset. Maahanmuuttajat työllistyvät tyypillisesti matalapalkkaisiin toimipaikkoihin, joissa esimies ja muut työntekijät ovat usein lähtöisin samalta alueelta. Ensimmäisten työpaikkojen ominaisuudet kuitenkin vaihtelevat selvästi lähtöalueen mukaan. Ensimmäisten työpaikkojen ominaisuudet ennustavat vahvasti maahanmuuttajien ensimmäisiä ja myöhempiä ansioita, sekä työuran vakautta. Tulokset viittavat siihen, että maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatiossa ja etnisessä segregaatiossa on säännönmukaisuuksia, jotka eivät riipu isäntämaan maahanmuuttohistoriasta tai etnisestä monimuotoisuudesta.  Kolmas essee dokumentoi maahanmuuttajien lasten koulutukseen, rikollisuuteen ja lääkkeiden käyttöön liittyviä tulemia, ja pohtii mitä tulokset kertovat näiden lasten integroitumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Verrattaessa suomalaistaustaisiin lapsiin, maahanmuuttajien lasten koulutustaso on heikompi, he tekevät todennäköisemmin rikoksia, ja käyttävät vähemmän lääkepalveluita. Lasten erilaiset perhetaustat huomioituna, nämä erot maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten lasten välillä muuttavat luonnettaan, viitaten siihen ettei maahanmuuttajalasten heikompi pärjääminen johdu vain heidän sosioekonomisesta asemastaan tai asuinympäristöstään. Tulokset tukevat hypoteesia siitä, että heikommassa asemassa oleville nuorille suunnatut hyvinvointipalvelut Suomessa eivät yhtäläisesti saavuta maahanmuuttajalapsia.