Encyclopedia of In — Betweenness

Encyclopedia of In-Betweenness. An Exploration of a Collective Artistic Research Practice väitöskirja käsittelee taidetta sosiaalisesti merkittävänä ilmiönä, jonka olemus perustuu jatkuvalle muutokselle ja sille, mikä on vasta tuloillaan. Teos ehdottaa, että taide on aina etulinjassa aistimassa uusia aatteita, ideoita ja ilmiöitä, samalla luoden niitä ja vaikuttaen niiden syntyyn. Tämä tarkoittaa, että taide väistämättä etsii sitä, mitä itseasiassa emme edes voi vielä tietää. Tutkimus lähtee liikkeelle kahdesta tutkimuskysymyksestä: miten taide voi lähestyä tuntematonta, ja miten se voi tuottaa ja tutkia sosiaalisia tilanteita ja muutoksia. Luomalla taidetta luomme yhteiskuntia. Tämä on haaste, johon väitöskirja vastaa käsittelemällä taiteen mahdollisuuksia ja velvollisuuksia. Uutta kohti toimiminen tarkoittaa aina tuntemattoman kanssa työskentelyä, prosessissa ja välitilassa olemista. Tällaisten tuloillaan olevien ja välissä olevien asioiden, jotka eivät vielä ole tiedossamme, tunnettuja tai meille tuttuja, esittäminen vaatii uudenlaisia tutkimuksen menetelmiä ja muotoja. Kartoittaessaan tällaisia nykytaiteen kentän ilmiöitä tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia olemassaolomme suhteellisuuteen – miten se aina tapahtuu suhteessa toisiin – päätyen samalla dokumentoimaan kuinka kollektiiviset, paikkasidonnaiset, ja prosessilähtöiset tekemisen tavat ovat nousseet marginaalista keskiöön. Tutkimus dokumentoi sitä, miten kollektiiviset taideprojektit voivat toimia tutkimusalustoina, tuottaa uutta tietoa, ja mahdollisuuksia kohtaamisille. Taiteellisen tutkimuksen alueelle sijoittuva väitös käyttää kuratointia ja näyttelyiden tekemistä tutkimusmenetelminään. Se luo erilaisten tietämisen tapojen ja teorioiden verkoston yhdistämällä taiteellisen työskentelyn kautta hankittua tietoa teoreettiseen ja filosofiseen aineistoon, osoittaen, kuinka kaikki on prosessissa ja symbioottista. Väitöskirjan muoto, värikoodattua taksonomiaa hyödyntävä ensyklopedia, lisää uuden kerroksen projektien dominoefektiin, jossa yksi kysymys synnyttää seuraavan ja jännite syntyy tunnetun ja tuntemattoman välissä toimimisesta. Taiteellinen tutkimus toimii muodon ja kokemuksen alueella, joten nämä metodit ovat osa sitä, miten tutkimus tulee välitetyksi. Muutos ja prosessilähtöisyys vaikuttavat lukemiseen ja muotoon, joka noudattaa tutkimuksessa esitettyjen ja analysoitujen projektien logiikkaa. Tuttuja käsitteitä ja konsepteja, kuten ”biennaali”, ”maailmannäyttely” tai ”ensyklopedia” dekonstruoimalla hankkeet ovat mahdollistaneet tuntemattoman lähestymisen ja piilotettujen rakenteiden näkyväksi tekemisen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kollektiivisesti toteutetut yli kaksikymmentä kokeellista ja tutkimuksellista projektia muodostavat jatkumon, jonka kautta taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia tarkastellaan niiden tekijäpositiosta käsin. Temaattisesti värikoodatut luvut tallentavat ajankohtaisia keskusteluja, mutta samalla osoittavat tiedon hierarkkisen luonteen ja luokittelun absurdiuden. Tätä kautta tutkimus päätyy käsittelemään myös kontrollin ja hallinnan kysymyksiä ja sitä, miten lopulta emme kuitenkaan voi ennalta määrätä miten joku asia tulee koetuksi, kohdatuksi ja tulkituksi.