Dwelling as product: Perspectives on housing, users and the expansion of design

Väitöskirjassa tarkastellaan asuntoa tuotteena teollisen tuotannon, käyttäjien ja muotoilun näkökulmista. Työ pyrkii kuvaamaan sosiaalisen ja teknologisen muutoksen ja niihin kytkeytyvän muotoilutoiminnan laajenemisen vaikutuksia asuntorakentamiseen. Tutkimuksen keskeinen väite on, että yksittäisyydestään ja paikallisuudestaan huolimatta asunto ja asuminen muistuttavat yhä enemmän muita teollisia tuotteita. Tämä avaa uusia tapoja käsittää ne suunnittelun kohteena. Tutkimuksessa muotoilu ja suunnittelu määrittyvät laajasti arvon etsimisenä ja sosiaalisten muutosten käynnistäjänä. Tutkimus kehittää systeemistä lähestymistapaa asumiseen. Siinä rakennetaan ymmärrystä asunnosta moniaineksisena adaptiivisena tuotteena, joka on upottunut materiaaliseen ympäristöön ja välittää tuottajien, suunnittelijoiden, asukkaiden ja muiden asuntojärjestelmän toimijoiden tavoitteita. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu asunnon tarkasteluun hierarkisesti järjestyneenä fyysisenä artefaktina, tietoisesti erilaistettavissa olevana kaupallisena tuotteena ja evoluutionomaisesti kehittyvänä kokonaisuutena. Tutkimuksessa sovelletaan käyttäjäkeskeisen muotoiluntutkimuksen menetelmiä asumisen kentälle. Kyseessä on empiiriseen aineistoon pohjautuva laadullinen tapaustutkimus, joka rajautuu kaupunkimaiseen asumiseen Suomessa. Tutkimus sisältää kaksi empiiristä tapausta, joita analysoidaan saman teoreettisen kehikon kautta. Ensiksi kuvataan asumisen tuotteistumista viiden Suomessa toteutetun asumiskonseptin ja asuntokehittäjien haastattelujen kautta. Toiseksi luodataan asumisen jokapäiväistä käyttökokemusta 44 asukkaan kanssa toteutetun käyttäjätutkimuksen valossa. Ensimmäinen tapaus osoittaa, että markkinoilla olevat asumiskonseptit muodostavat ominaisuuskimppuja, jotka pyrkivät tarjoamaan asukkaalle jonkin edun. Konseptit operoivat rakennetun ympäristön hierarkisilla tasoilla nostaen esiin ja ehdottaen kuluttajille sellaisia asumisen osatekijöitä, joilla oletetaan olevan heille arvoa. Konseptien materiaalinen “syvyys”, käyttäjäosallistamisen aste ja määräävyys suhteessa yksittäisen asuntorakentamiskohteen suunnitteluun vaihtelevat. Asumiskonseptit välittävät ja yhteensovittavat tuotannon ja käyttäjien vaatimuksia, palvellen samanaikaisesti asuntotuotteiden vakiointia/toistettavuutta ja erilaistamista/personoitavuutta. Rakennusliikkeiden tarjoamat konseptit tyypillisesti hyödyntävät tuotannollisia ja teknologisia innovaatioita kuten massaräätälöintiä, kun taas käyttäjien itsensä aloitteesta syntyneillä konsepteilla pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan sosiaalisia tarpeita. Asumisen tuotteistuminen ja toistettavat asumiskonseptit ovat johtaneet konseptisuunnittelun lähestymistapojen omaksumiseen asuntoteollisuudessa. Asumisen suunnittelu on siten laajentunut perinteisen rakennussuunnittelun ulkopuolelle. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että nykyisessä asuntokehitysprosessissa on useita pullonkauloja, jotka hidastavat uusien konseptien leviämistä ja asuntotarjonnan monipuolistamista. Tutkimuksen toinen empiirinen tapaus vahvistaa, että myös käyttäjät kuvaavat asuntoaan arvokkaiden ominaisuuksien yhdistelmänä. Yksittäiset ihmiset henkilökohtaisista preferensseistään, tarpeistaan ja elämäntilanteestaan riippuen arvottavat asunnon ja asuinympäristön yhteisiä osatekijöitä eri tavoin. Käyttäjät myös hyödyntävät yksilöllisiä luovia strategioita asuntonsa muokkaamiseksi arvokkaiksi kokemiensa päämäärien mukaisiksi. Tällä tavoin tuotantojärjestelmän toimittamat asunnot jatkavat muuntumistaan elinkaarensa aikana. Käyttäjätutkimuksen tulokset korostavat asukkaiden ja asuntojen suhteen vastavuoroisuutta ja spesifien asuntoartefaktien huomioimisen tärkeyttä asukkaiden tarpeita ja kokemuksia tutkittaessa. Olemassa oleva asuntotarjonta sekä omien aiempien ja nykyisten asuntojen käsinkosketeltavat muotoillut ominaisuudet vaikuttavat ihmisten asumiskokemukseen. Jokapäiväinen elämä tuo suhteeseen satunnaisuutta, mikä estää täydellisen yhteensopivuuden saavuttamista asumisessa. Väitöskirja osoittaa, että asunto tuotteena ulottuu asuntoarkkitehtuuria laajemmalle, muodostaen heterogeenisen yhdistelmän muotoiltavissa olevia, materiaalisuuden asteeltaan vaihtelevia elementtejä, jotka sijoittuvat rakennetun ympäristön eri tasoille sisältäen myös teknologiaan, palveluihin, yhteisöön tai omistajuuteen liittyviä tekijöitä. Asuntotuotteen elementit palvelevat tuottajien ja käyttäjien strategioita ja niiden arvo ja merkitykset määrittyvät osin yksilöllisesti. Muotoilu tässä systeemisessä tuotteessa voi kohdistua monin eri tavoin, esimerkiksi tiettyyn osaseen tai pyrkien yhdistämään useita asukkaalle arvoa tuottavia elementtejä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa urbaanin asuntotuotannon kehittämiseksi avaamalla erityisesti käsitteellisen ja strategisen suunnittelun mahdollisuuksia asumisen ihmiskeskeisessä monipuolistamisessa.