Drivers of collective action in contemporary democracy

Kollektiivinen toiminta on yhteistä, tavoitteellista toimintaa yhteisten etujen saavuttamiseksi. Usein kollektiivisen toiminnan tavoitteena on institutionaalinen muutos. Instituutiot ovat itsestään selvinä pidettyjä yhteiskunnallisia rakenteita, kuten normeja, lainsäädäntöä, käytäntöjä, organisaatiomuotoja, asemahierarkioita ja yhteiskunnallisia sopimuksia. Nyky-yhteiskunnat synnyttävät uusia kollektiivisen toiminnan muotoja ja dynamiikkaa, kuten suoran demokratian kasvavaa soveltamista, uutta dynamiikkaa Internetistä ja sosiaalisesta mediasta sekä globalisaation ja digitalisaation aiheuttamia muuttuvia voimasuhteita. Tämän väitöskirjan tavoitteena on parantaa ymmärrystämme kollektiivisen toiminnan ajureista ja sen vaikutuksista nykyajan institutionaaliseen muutokseen. Tarkastelen tavoitetta kolmessa tutkimuksessa, jotka keskittyvät seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten järjestäjien resurssit ja fokusoivat tapahtumat vaikuttavat vuorovaikutuksessa ihmisten mobilisointiin käynnistämiseen verkossa? 2) Milloin ja miten aiheiden yhdistely vaikuttaa sosiaaliseen mobilisaatioon? 3) Miksi yritysten ja yhteiskunnan väliset yhteiskunnalliset sopimukset joutuvat kriisiin ja miten sidosryhmät neuvottelevat yhteiskunnalliset sopimukset uudelleen? Tutkimuskysymyksiä käsitellään kahdessa empiirisessä kontekstissa: Suomen kansalaisaloitteissa, jotka ovat agendaa asettavia lainsäädännöllisiä suoran demokratian vetoomuksia, ja Ruotsin pankkitoimialalla. Kansalaisaloitetutkimusten tiedot on yhdistetty useista lähteistä, kuten oikeusministeriön kansalaisaloitepalvelusta ja hakukonekyselymäärädataa Google Trends API -palvelusta. Ruotsin pankkialaa koskevan kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tiedot on yhdistetty useista arkistolähteistä, mukaan lukien neljä ruotsalaista sanomalehteä, pankkeja, sääntelyelimiä, poliittisia toimijoita ja muita julkisia lähteitä. Kaksi ensimmäistä tutkimusta hyödyntää kvantitatiivisia deduktiivisia tutkimusmenetelmiä, mukaan lukien lineaarinen pienimmän neliösumman regressio ja negatiivinen binomi- ja kvasipoisson-regressiot. Kolmas tutkimus on kvalitatiivinen induktiivinen yksittäistapaustutkimus, joka noudattaa pääosin narratiivista lähestymistapaa. Tulokset osoittavat, että digitaalisen aktivismin halvemmista kustannuksista huolimatta liittoutuman resurssilla, kuten rahoituksella ja organisatorisilla valmiuksilla, on edelleen suuri merkitys kannattajien mobilisoinnissa. Toimien ajoittaminen fokusoivien tapahtumien ajalle tarjoaa aktivisteille kuitenkin vaihtoehtoisen tien menestykseen. Lisäksi etäisten aiherajojen ylittäminen estää sosiaalista mobilisaatiota. Lopuksi sidosryhmät, jotka neuvottelevat uudelleen yhteiskuntasopimuksia, käyttävät strategioita, joissa yhdistyvät idealistiset käsitykset deliberatiivisesta demokratiasta eli julkisesta pohdinnasta valtasuuntautuneeseen strategiaan, eli yrityksiin lisätä neuvotteluvoimaa, pakottaa muita osapuolia sekä tehdä yhteistyötä.