Abstrakti
Yksinasumisen yleistymisestä huolimatta yksinasujien asuintilatarpeita on käsitelty tutkimuksessa varsin vähän. Erityisen huomioitavaa on, että asuntosuunnittelu ja sitä koskeva päätöksenteko ei tunnista yksinasumisen ominaispiirteitä.
Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkitaan työikäisten yksinasujien asuintilatarpeita pääkaupunkiseudulla. Valittu tutkimusasetelma painottaa asukkaan näkökulmaa omaan asuintilaansa. Aineiston keräämisessä on käytetty haastatteluita ja kyselyitä sekä pelimenetelmää. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää asumisen kehittämisessä kaupunkimaisissa ympäristöissä.
Tutkimuksen keskeisenä havaintona on, että yhden hengen asuntokunnan koko on heikko asuintilatarpeiden selittäjä. Erityisesti uudessa asuntotuotannossa tyypillinen ratkaisu yksiö avokeittiöllä on harvoin vastaus yksinasujan tarpeisiin. Huomionarvoista on myös, että ahtauden kokemus liittyy useimmiten juuri tähän asuntotyyppiin.
Asuintilaan kohdistuvia odotuksia määrittää yksinasujien sosiaaliset tarpeet. Yksinasujien kodit ovat erilaisten tilasidonnaisten kohtaamisten paikkoja. Toisaalta yksinasujien asuintilojen sosiaalinen merkityksellisyys näyttäytyy oman tilan hallinnan kautta. Tämä on huomioitava erityispiirre jaettuihin tiloihin perustuvia asumismalleja suunniteltaessa.
Tutkimuksen merkittävät tulokset koskevat huoneiden lukumäärään perustuvaa asuntotyyppijakoa, joka havaittiin liian abstraktiksi ja geneeriseksi. Asumista käsittelevien jatkotutkimusten olisi hyödyllistä tarkastella asuntoa myös muiden kuin huoneluvun näkökulmasta. Kun tutkimukseen tutkimukseen sisällytetään esimerkiksi keittiötyyppi, saadaan sekä asukkaiden että suunnittelijoiden kannalta olennaista lisätietoa. Yleinen tutkimusten kehitystarve on lisätä suunnittelun ammattilaisten tietojen ja taitojen hyödyntämistä.
Johtopäätöksissä tutkimustuloksia peilataan pääkaupunkiseudun asuntotuotannon nykytilaan. Asuntotutkimuksen tulokset siirtyvät meillä käytäntöön heikosti, koska muutosten oletetaan automaattisesti aiheuttavan lisäkustannuksia. Tämän vuoksi tutkimuksen viimeiset sanat onkin suunnattu päättäjille, joilla on mahdollisuus nostaa asuntotuotannon laadullisia tavoitteita. Jatkokeskustelun avauksena työssä esitetään asunnon monikäyttöisyyden (multi-functionality) määritelmän lisäämistä sekä uusien asuntojen että peruskorjattavan asuntokannan suunnitteluvaatimuksiin. Monikäyttöisyys tuo joustoa yksinasujien muuttuvien asuintilatarpeiden ennakoimattomiin muutoksiin, ja se voidaan toteuttaa eri tavoin.
Julkaisun otsikon käännös | Yksinasujan asuintila ja muuttuvat asumisen mallit pääkaupunkiseudulla |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-64-0286-4 |
Sähköinen ISBN | 978-952-64-0287-1 |
Tila | Julkaistu - 2021 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- yksinasuja
- yksinasuminen
- asuintila
- asuntosuunnittelu
- asumisen tutkimus
- monikäyttöisyys