Abstrakti
Olemassa olevan rakennuskannan kustannustehokas korjaaminen on haastava ja tärkeä tehtävä rakennetun ympäristön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Kustannusoptimaalisten peruskorjauskonseptien määrittäminen johtaa väistämättä monitavoitteelliseen optimointiongelmaan, koska kustannus- ja energiatehokkuus ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Kiinteistönomistajat ovat kiinnostuneita selkeistä peruskorjauskonsepteista, joilla rakennusten käyttökustannuksia saadaan pienennettyä järkevällä takaisinmaksuajalla ja sijoitetun pääoman tuotolla.
Tämän väitöstutkimuksen päätavoitteena oli tutkia ja määrittää kustannusoptimaaliset peruskorjauskonseptit yleisimmille suomalaisille rakennustyypeille, joiden energiatehokkuuden parantamispotentiaalit ja ympäristövaikutusten pienentämispotentiaalit ovat suuria. Tutkitut rakennustyypit olivat 1960-luvun tiilimuuri- ja 1970-luvun betonielementtirakenteiset asuinkerrostalot, 1960- ja 1970-luvun opetusrakennukset sekä 1980-luvun toimistorakennukset. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kaikki tutkituille rakennustyypeille soveltuvat energiatehokkuuden parantamistoimenpiteet, mukaan lukien nykyaikaiset lämpöpumppu- ja uusiutuvan energian tuotantojärjestelmät. Peruskorjauskonseptien taloudellisen kannattavuuden lisäksi tutkimuksessa otettiin huomioon tutkittujen ratkaisuiden tekniset, toiminnalliset, toteutettavuus- ja laatunäkökulmat, kuten sisäympäristöolosuhteet sekä rakennusten käyttäjien tuottavuus ja tyytyväisyys.
Yhteinen tekijä kaikkien tutkittujen rakennustyyppien kustannusoptimaalisissa peruskorjauskonsepteissa oli se, että investoinnit kannattaa keskittää uusiutuviin energiantuotantojärjestelmiin sekä rakennusten taloteknisiin järjestelmiin sen sijaan, että investoitaisiin rakennusten ulkovaippojen massiivisiin peruskorjauksiin. Erityisesti nykyaikaisilla lämpöpumppujärjestelmillä saavutetaan merkittäviä parannuksia sekä rakennusten energiatehokkuudessa että peruskorjausten kustannustehokkuudessa. Lämpöpumppujärjestelmillä saavutettiin parempi kustannustehokkuus kuin kaukolämmöllä kaikissa tutkituissa rakennustyypeissä. Tutkimuksen perusteella rakennuksen ulkovaipan energiatehokkuutta ei ole kustannustehokasta eikä suositeltavaa parantaa tämän hetkisiä uudisrakentamisen energiatehokkuusvaatimusten vertailuarvoja paremmaksi.
Tutkimuksen tulosten perusteella tämän hetkisiä rakennusten peruskorjausten primäärienergia-tehokkuusvaatimuksia voitaisiin tiukentaa 10 % asuinkerrostaloissa, 30 % opetusrakennuksissa ja 20 % toimistorakennuksissa. Ehdotetut uudisrakennusten lähes nollaenergiavaatimustasot voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti myös peruskorjauksissa. Ulkopuoliset ja kilpailukykyiset rahoitusratkaisut ovat kuitenkin keskeisiä tekijöitä, jotta kiinteistönomistajat saadaan investoimaan peruskorjausratkaisuihin, joilla kiinteistöjen energiatehokkuutta saadaan merkittävästi parannettua.
Julkaisun otsikon käännös | Asuin-, opetus- ja toimistorakennusten kustannusoptimaalinen peruskorjaaminen Suomen ilmastossa kohti lähes nollaenergiarakennuksia |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-7813-7 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-7814-4 |
Tila | Julkaistu - 2018 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- kustannusoptimaalisuus
- kustannustehokkuus
- energiatehokkuus
- uusiutuva energianlähde
- ympäristötehokkuus
- monitavoiteoptimointi
- lämpöolosuhde