Contextually responsive interaction design - Design ideation for dynamic contexts

Digitaalisista työkaluista etäyhteydenpitoon on tullut erottamaton osa jokapäiväistä elämäämme. Käyttökokemusten suunnittelussa vuorovaikutussuunnittelu, joka ottaa huomioon kontekstin, on keskeistä näiden työkalujen luomisessa. Etäyhteydenpito on dynaamista, tapahtuu vaihtelevissa konteksteissa ja sitä muovaavat esimerkiksi fyysinen liike, minkä vuoksi vuorovaikutussuunnittelijoiden on huomioitava nämä muutokset suunnitellakseen laadukkaita käyttökokemuksia. Suurin haaste on ymmärtää, miten suunnitella dynaamisiin konteksteihin samalla, kun otetaan huomioon sosiotekniset kerrokset, jotka vaikuttavat yksilöllisiin käyttäjäkokemuksiin. Perinteiset käyttäjäkeskeiset suunnittelumenetelmät eivät usein sisällä laajempia sosiaalisia, kulttuurisia ja liiketoiminnallisia konteksteja, mikä johtaa kapeaan käyttäjätarpeiden huomiointiin ja suurempien vaikutusten sivuuttamiseen. Yksi tapa varmistaa, että konteksti otetaan suunnittelussa proaktiivisesti huomioon, on kiinnittää huomiota ihmistekijöihin, jotka estävät suunnittelijoita hahmottamasta kokonaiskuvaa, joka vaikuttaa yksilöllisiin kokemuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka vuorovaikutussuunnittelusta voidaan tehdä kontekstiherkempää erityisesti dynaamisissa ympäristöissä. Tämä tutkimus pyrkii avaamaan kontekstiherkän vuorovaikutussuunnittelun käsitettä ja löytämään keinoja tehdä siitä käytännönläheisempää. Tavoitteena on yhdistää eri tieteenalojen näkemyksiä, jotta voidaan vastata dynaamisten kontekstien suunnitteluhaasteisiin, parantaa suunnittelijoiden kontekstin ymmärrystä ja kyseenalaistaa käyttäjäkokemusten liiallinen standardointi. Tutkimuksessa käytetään tutkimuksen kautta suunnittelua -lähestymistapaa, joka yhdistää laadullisia ja eksploratiivisia menetelmiä. Tutkimus jakautuu kahteen osaan: ensimmäisessä tutkitaan etäyhteydenpitotyökalujen suunnittelun lähtökohtia, ja toisessa keskitytään menetelmään, jolla voidaan syvällisemmin ymmärtää suunnittelukontekstia kokonaisuutena. Molemmat osatutkimukset hyödyntävät suunnittelutapauksia ja yhteissuunnittelutyöpajoja tutkimusprosessin tueksi. Tulokset tarjoavat teoreettisia ja käytännöllisiä kontribuutioita alalle. Teoreettiset löydökset valaisevat etäyhteydenpidon suunnitteluun liittyviä huomioita sekä kontekstin hienovaraisempien tekijöiden merkitystä. Käytännön kontribuutioihin sisältyy etäyhteydenpitoa varten kehitetty suunnitteluprototyyppi sekä uusi menetelmä, joka monipuolistaa artefaktien assosiaatioita suunnitteluideoiden kehittämisessä. Tämä väitöskirja tarjoaa arvokkaita löydöksiä vuorovaikutussuunnittelijoille, digitaalisten tuotteiden suunnittelijoille ja design-tutkijoille tarjoamalla työkaluja ja menetelmiä dynaamisten kontekstien huomioimiseen suunnittelussa. Löydökset auttavat suunnittelijoita ennakoimaan dynaamisten kontekstien monimutkaisuutta ja kehittämään entistä herkemmin reagoivia ja tehokkaita vuorovaikutustyökaluja. Tutkimuksen käytännön sovellukset tukevat suunnittelutiimejä voittamaan haasteet, joita liittyy kontekstiherkkien teknologioiden kehittämiseen monenlaisissa ympäristöissä.