Cognition, Complexity, and the Financial Crisis - The Federal Open Market Committee's Search for a Monetary Policy Strategy

Kun organisaatioita katsotaan kompleksisuuden näkökulmasta, nähdään ne vuorovaikutuksessa olevien toimintojen kokonaisuutena. Vuorovaikutussuhteiden takia yksittäisillä päätöksillä on arvaamattomia seurauksia. Optimoinnin sijasta päätöksenteko tapahtuu tällöin ajanyli kulkevan pitkittäisen etsintäprosessin kautta. Väitöskirjan lähtökohtana on, että kompleksisuusteorian vuorovaikutussuhteet ovat päätöksenteolle keskeisiä. Tiedämme kuitenkin varsin vähän siitä, miten päätöksentekijät käsittelevät merkittäviä, tosielämän komplekseja ongelmia. Tämän selvittäminen on väitöskirjan tavoite, ja siinä tutkitaan, miten vuorovaikutussuhteita huomioidaan, sekä miten niitä voitaisiin huomioida entistä paremmin päätöksenteon laadun parantamiseksi. Väitöskirjan empiirinen osio koostuu kolmesta esseestä, joissa tutkitaan Yhdysvaltain keskuspankin päätöksentekoa finanssikriisin aikana laadullisten menetelmien avulla. Tutkimusmateriaalina käytetään rahapoliittisen päätöksentekoelimen, avomarkkinakomitean, julkisesti saatavilla olevia kokouspöytäkirjoja. Joulukuun 2008, tammikuun 2009, sekä maaliskuun 2009 kokouksien pöytäkirjat ovat erityisen oleellinen osa väitöskirjatutkimusta. Ensimmäisessä esseessä kehitetään typologia päätöksentekijöiden käyttämistä etsintästrategioista. Yksilöiden välillä on suuria eroja siinä, miten kompleksisuutta lähestytään, ja miten paljon vuorovaikutussuhteita havainnoidaan. Avainpäätöksiin ja -vuorovaikutuksiin keskittymällä voidaan luoda perusta, jonka varaan vuorovaikutusten määrää voidaan kasvattaa. Esseen tulokset viittaavat kognitiivisten raamien merkitykseen kompleksissa etsintäprosessissa. Toisessa esseessä perehdytään tarkemmin kognitiivisiin raameihin päätöksenteossa. Keskeinen löydös on, että eri päätöksentekijät katsovat maailmaa erilaisten raamien kautta, ja siten heidän huomionsa kiinnittyy kompleksisen ympäristön eri osiin. Päätöksentekijän ei kuitenkaan tarvitse pitäytyä hänelle kaikkein keskeisimmässä raamissa. Parhaiten vuorovaikutussuhteita havaitsevat ne, jotka aktiivisesti vaihtavat raameja päätöksenteon aikana. Kompleksisten olosuhteiden alla tämän kaltaiset generalistit ovat siten tärkeä osa hyvin toimivaa päätöksentekoryhmää. Kolmannessa esseessä keskitytään eniten vuorovaikutussuhteita huomioonottaviin päätöksentekijöihin. Etsintäprosessit alkavat laajojen ratkaisujoukkojen tarkastelulla. Päätöksentekijät ovat pääosin yhtä mielisiä ratkaisujen sisällöistä, mutta tarkastelevat ongelmaa erilaisista kognitiivisista raameista käsin. Etsinnän edetessä he ryhtyvät tutkimaan yksityiskohtaisempia ratkaisuja, ja heidän mielipiteensä ratkaisujen sisällöstä erkanevat toisistaan. Kun he samanaikaisesti jakavat näkökulmiaan toisilleen, heidän tapansa käyttää kognitiivisia raameja lähenevät. Lopulta, kun on aika tehdä yksityiskohtainen päätös, sekä päätöksentekijöiden käyttämät raamit että ratkaisuehdotusten sisällöt ovat konvergoituneet stabiiliin tasapainoon.