Abstrakti
Työssä tutkittiin proteiinien vuorovaikutusta pintamuokattujen selluloosamateriaalien kanssa hyödynnettäväksi immunodiagnostisissa sovelluksissa. Erityisesti työssä tutkittiin immunologisten vasta-aineiden kiinnittämistä pysyvästi selluloosapintoihin, ja kiinnitettyjen vasta-aineiden aktiivisuutta tunnistaa antigeenejä, vasta-aineille spesifisiä proteiineja. Edellä mainittujen proteiinien adsorptiota selluloosamateriaaleihin tutkittiin käyttäen pintaherkkiä menetelmiä, kuten kvartsikidevaakaa (QCM-D) ja pintaplasmoniresonanssi-instrumenttia (SPR) selluloosamallipintojen kanssa.
Tutkitut proteiinit sitoutuivat modifioimattomiin selluloosapintoihin parhaiten niiden isoelektrisissä pisteissä, mikä osoittaa adsorption tapahtuvan pääasiassa muiden kuin sähköisten vuorovaikutusvoimien välityksellä. Selluloosapinnan kasvanut varaus kasvatti kaikkien tutkittujen proteiinien adsorptiota modifioiduille selluloosapinnoille. Tutkimuksessa selvitettiin myös yhden glykoproteiinin, avidiinin, adsorptiota muokatuille selluloosapinnoille, sekä avidiinin proteiinikuoren oligosakkaridiketjujen vaikutusta adsorptiomekanismeihin. Avidinin adsorptio selluloosapinnalla tapahtui sekä sähköisten ja ei-sähköisten vuorovaikutusten välityksellä ja sitoutuminen oli pysyvää. Tutkimuksessa havaittiin myös oligosakkaridiketjujen vähentävän avidinin adsorptiota selluloosapinnalle.
Työssä kehitettiin menetelmiä sitoa vasta-aineita selluloosapintoihin vesifaasissa hyödyntäen ionisia polysakkarideja (karboksymetyyliselluloosa ja kitosaani), jotka adsorboituvat irreversiibelisti selluloosapintoihin. Tutkimuksissa havaittiin, että adsorboimalla tutkittuja ionisia polysakkarideja selluloosapintoihin, voidaan vasta-aineita sitoa selluloosapintaan kovalenttisten sidosten välityksellä. Kehitetyillä biointerfaasilla pystyttiin detektoimaan antigeenejä spesifisesti. Vasta-aineen konformaatio kiinteällä pinnalla vaikuttaa sen kykyyn sitoa tunnistettavaa antigeeniä. Perinteisessä kovalenttisessa immobilisaatiossa vasta-aineen konformaatiota ei pystytä hallitsemaan. Työssä tutkittiin menetelmää kiinnittää vasta-aineita selluloosapintoihin avidini-biotiinisidoksen avulla. Avidini-biotiinisidoksen avulla biointerfaasin kyky tunnistaa antigeenejä saatiin kaksinkertaistettua. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa kehitettiin biointerfaasi hyödyntäen nanoselluloosafilmejä, joiden pinnat modifioitiin käyttäen TEMPO-hapetusta ja EDC/NHS-aktivointia. Tutkitun aktivoidun nanoselluloosakalvon havaittiin sitovan vasta-aineita kovalenttisesti, ja niiden kiinnitys demonstroitiin mustesuihkutulostusta hyödyntäen. Kehitetty biointefaasi tarjoaa lujan ja kestävän alustan tulevaisuuden immunodiagnostisille sovelluksille.
Julkaisun otsikon käännös | Selluloosapohjaiset biointerfaasit immunodiagnostisiin aplikaatioihin |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-60-4835-2 |
Sähköinen ISBN | 978-952-60-4836-9 |
Tila | Julkaistu - 2012 |
OKM-julkaisutyyppi | G5 Artikkeliväitöskirja |
Tutkimusalat
- selluloosa
- vasta-aine
- immobilisointi
- immunodiagnostiikka