Kohti resilientimpää suomalaista ruokajärjestelmää: Tuontiriippuvuudesta kotimaisten luonnovarojen hyödyntämiseen

Tutkimustuotos: Doctoral ThesisCollection of Articles

Abstrakti

Globaali ruokajärjestelmä muodostaa monimutkaisen verkoston, johon kohdistuu ristiriitaisia vaatimuksia ja odotuksia yhteiskunnan eri osa-alueilta. Vaikka ruokaa tuotetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ruokajärjestelmän resilienssi on silti monilta osin heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansainvälinen kauppa on mahdollistanut sen, että tuontiruoan avulla valtiot ovat voineet taata riittävän ravinnon kansalaisille. Samanaikaisesti se on kuitenkin tehnyt valtiot riippuvaiseksi epävakaista globaaleista markkinoista. Lähes jokainen valtio osallistuu globaalin ruokakauppaan tuonnin, viennin tai molempien kautta. Kansallista tapaustutkimusta tarvitaan, jotta tunnistetaan sokeita pisteitä ja vastaavasti positiivista potentiaalia, jota monimutkainen globaali systeemi kätkee sisälleen. Tässä väitöskirjassa Suomi valittiin tapaustutkimuksen kohteeksi sen mielenkiintoisen portfolion takia–pohjoinen maa rikkailla luonnonvaroilla ja pienellä väkiluvulla sekä vahvalla ruokaomavaraisuudella, mutta samanaikaisesti suurella tuontiriippuvuudella tuotantopanoksista. Tämä väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten Suomi voisi vaikuttaa positiivisisesti globaal ruokajärjestelmään ilman, että se heikentää kotimaista ruokajärjestelmänsä resilienssiä. Tutkimuksen merkittävin löydös havainnollistaa, että Suomen ruokajärjestelmän resilienssi on heikentynyt kansainvälisen kaupan suhteen: kotimaisen ruoantuotannon monipuolisuus on pienentynyt ja riippuvuus tuontiruoasta on kasvanut, minkä lisäksi kansainvälinen ruokakauppa on keskittynyttä kauppakumppaneiden suhteen. Tutkimus osoittaa myös, että Suomi voisi korvata tiettyjen viljelykasvien tuontia kotimaisella tuotannolla ja vastaavasti kasvattaa eräiden eläintuotteiden vientiä. Nämä toimet säästäisivät globaaleja vesivaroja ja pienentäisivät Suomen ruoantuotannon ulkoistettuja haittavaikutuksia. Vaikka kotimaisen maatalouden kasvattaminen saattaisi lisätä tuontiriippuvuutta tuotantopanoksista, negatiivinen vaikutus resilienssiin saattaisi silti jäädä pienemmäksi, sillä kauppakumppaneiden määrä on suhteessa suurempi tuotantopanoksille kuin elintarvikkeille. Viime kädessä kuluttajat ovat silti usein avainasemassa, kun halutaan muutosta ruokajärjestelmään. Kansalliseen kyselylomakkeeseen perustuva tutkimus osoittaa, että suomalaiset ovat motivoituneimpia syömään kestävästi, kun he voivat yhdistää terveyteen ja ympäristöön liittyvät aspektit arjessaan. Tämä väitöskirjatutkimus osoittaa, että Suomen positiivinen vaikutus kansainvälisten luonnonvarojen käyttöön saattaa olla verraten pieni globaalilla tasolla, mutta silti merkityksellinen. On siis tärkeää, että kansainvälinen tietämys yhdistetään kansalliseen tutkimukseen ja tapaustutkimuksella selvitetään yksittäisten maiden piilotettua potentiaalia vaikuttaa positiivisesti kohti kestävämpää ruokajärjestelmää luonnonvarojen viisas käytön avulla.
Julkaisun otsikon käännösKohti resilientimpää suomalaista ruokajärjestelmää: Tuontiriippuvuudesta kotimaisten luonnovarojen hyödyntämiseen
AlkuperäiskieliEnglanti
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
  • Aalto-yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Kummu, Matti, Vastuuprofessori
  • Karttunen, Kaisa, Ohjaaja
  • Helenius, Juha, Ohjaaja
Kustantaja
Painoksen ISBN978-952-64-0155-3
Sähköinen ISBN978-952-64-0156-0
TilaJulkaistu - 2020
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

Tutkimusalat

  • kansainvälinen kauppa
  • maataloustuotanto
  • maavarat
  • resilienssi
  • ruokajärjestelmä
  • ruokavalion muutos
  • vesivarat

Sormenjälki Sukella tutkimusaiheisiin 'Kohti resilientimpää suomalaista ruokajärjestelmää: Tuontiriippuvuudesta kotimaisten luonnovarojen hyödyntämiseen'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

Siteeraa tätä