Ilmastopolitiikkatoimien ja päästövähennysten epävarmuuksien arviointi. Näkemyksiä biopolttoaineiden tuotannosta, verkkosähkön kulutuksesta ja päästövähennysvelvoitteiden taakanjaosta

Kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttävät tehokkaiden ja oikeudenmukaisten ilmastopolitiikka- ja päästövähennystoimenpiteiden toteuttamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien keinojen ja politiikkatoimenpiteiden epävarmuuksia tarkastelemalla biopolttoaineiden tuotantoa ja verkkosähkön kulutusta sekä päästövähennysvelvoitteiden taakanjakoa maiden ja maaryhmien välillä. Menetelminä käytettiin elinkaariarviointia, makrotaloustason skenaarioanalyysia ja kustannustehokkuusanalyysia. Epävarmuuksia tarkasteltiin tilastollisten menetelmien avulla mm. parametrien oletuksia vaihtelemalla, skenaarioanalyysilla ja stokastisella mallintamisella. Tulokset osoittavat, että tuote- tai prosessitasolla biopolttoaineiden tuotannon ja verkkosähkön kulutuksen kasvihuonekaasupäästöihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, joita aiheutuu arvioinnissa käytettävistä parametrioletuksista, esimerkiksi maaperän typpioksiduulipäästöille ja hiilivaraston muutoksille sekä sähköntuotannon päästöille. Epävarmuuksia aiheutuu myös tarkastelujen rajauksista ja allokointikäytännöistä sekä mallinnukseen liittyvistä tekijöistä, kuten biomassan hiilen vapautumisen ja sitoutumisen välisen ajallisen esiintymisen käsittelemisestä. Maa- tai maaryhmätasolla päästövähennysvelvoitteiden taakanjaossa sovellettavat kriteerit ja tietopohja ovat kriittisiä tulosten kannalta. Sekä elinkaariarvioinnissa että taakanjaossa päästöjen ja päästövähennysvelvoitteiden oikeudenmukainen kohdentaminen ja kerrannaisvaikutusten arvioiminen ovat keskeisiä tekijöitä ja voivat edellyttää useiden erilaisten menetelmien käyttämistä. Elinkaariarvioinnin ja järjestelmätason mallinnuksen tuloksia käytetään enenevässä määrin erilaisten päätösten perusteena. Tarkoitushakuisen väärinkäytön ja tarkoituksettomien väärinymmärrysten välttämiseksi on erittäin tärkeää, että elinkaariarviointiin ja järjestelmätason mallinnukseen liittyviä käytäntöjä yhtenäistetään, tulosten ja oletusten läpinäkyvyyttä lisätään ja menetelmiin, parametreihin ja mallinnukseen liittyvien epävarmuuksien käsittelyä parannetaan.