Abstraktin aika - Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920-2020

Laura Nissinen

Tutkimustuotos: Doctoral ThesisMonograph

Abstrakti

Viime vuosina abstraktia valokuvataidetta on tuntunut olevan kaikkialla, kaikkein kalleimmista gallerioista aina omaehtoisimpiin näyttelytiloihin saakka. Uusia tekijöitä putkahtelee esiin ja jo etabloituneet, aiemmin esittävässä ilmaisussa pitäytyneet taiteilijat työstävät nyt abstrakteja teoskokonaisuuksia. Lukuisat valokuvalehdet ovat käsitelleet aihetta omistaen sille kokonaisia teemanumeroita. Mistä ilmiössä on kyse? Mitä abstrakti valokuvaus tarkalleen ottaen on? Ja onko näiden kahden käsitteen, valokuvauksen ja abstraktion, yhdistäminen edes mahdollista tai mielekästä? Näihin kysymyksiin pyrin tässä tutkimuksessa vastaamaan kokoamalla yhteen valokuvateoksia yli sadan vuoden ajalta sekä perehtymällä abstraktien valokuvien tekijöiden motiiveihin haastattelujen kautta. Käsitteinä valokuvaus ja abstraktio saattavat tuntua toisilleen vierailta. Abstraktilla viitataan perinteisesti epäesittävään kuvataiteeseen, kun taas valokuvaus koetaan nimenomaan esittävänä ilmaisumuotona. Epäesittävien valokuvien haltuunottoa vaikeuttavat myös niistä käytettävien määritelmien vaihtelu sekä se, että abstraktien valokuvateosten tuottamiseen liittyvät teoriat ja valmistustekniikat ovat moninaisia. Yhteistä kaikille valokuva-abstraktion määritelmille kuitenkin on, että puhutaan valokuvauksesta, jossa kuvan kohdetta ei voi tunnistaa, tai sen tunnistaminen on vaikeaa. Valokuvallisissa abstraktioissa toistuvia teemoja ovat tutkimuksellisuus, kokeellisuus, työprosessia painottava tekemistapa ja valokuvauksen teknisten uudistusten kommentointi. Mediallinen itsetutkimuksellisuus on olennaista; valokuvauksen historia, ominaispiirteet ja sen omat materiaalit ovat usein abstraktion aiheena. Voikin sanoa, että valokuva-abstraktion tärkein aihe on koko sen olemassaolon ajan ollut valokuvaus itsessään. Abstrakti valokuvataide on myös usein vaikeasti sanoitettavaa ja epänarratiivista. Tämä ei tosin tarkoita, etteikö abstrakti teos voisi olla julistava tai poliittinen, päinvastoin. Abstraktion avulla on sen historian aikana otettu toistuvasti kantaa erilaisiin taidekentän ja yhteiskunnan piirteisiin, asenteisiin ja muutoksiin. Historiansa aikana valokuvallinen abstraktio on toistuvasti haastanut valokuvauksen perinteiset ilmaisu- ja tuotantotavat ja toiminut mediumin uudistumista ylläpitävänä moottorina. Abstraktioissa heijastuvat valokuvauksen sadan viime vuoden historialliset muutokset ja valokuvakentän kunkin ajan olennaiset kysymykset. Ne tuovat näkyviin valokuvauksen tekniset muutokset, mutta myös valokuvan suhteen sitä ympäröiviin asioihin, kuten esimerkiksi tieteeseen tai muihin taiteisiin. Suomessa nykypäivän valokuva-abstraktio kiertyy takaisin kohti 1800-luvun tieteellistä valokuvausta, 1920-luvun avantgardistisia fotogrammeja ja liiketutkielmia. Uusien tekijöiden myötä sisältö kuitenkin päivittyy joka vuosikymmenellä uudelleen. Yhteistä kaikille abstraktiosta kiinnostuneille on halu rikkoa valokuvan esittävyys ja tutkia ennakkoluulottomasti valokuvan erilaisia ominaisuuksia. Valokuva-abstraktio vaatii tekijältään aina tietoisen päätöksen työskennellä valokuvan normiston vastaisesti. Abstraktio on rohkeaa ajattelua.
Julkaisun otsikon käännösAbstraktin aika - Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920-2020
AlkuperäiskieliSuomi
PätevyysTohtorintutkinto
Myöntävä instituutio
  • Aalto-yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Laakso, Harri, Vastuuprofessori
Kustantaja
Painoksen ISBN978-952-64-0259-8
Sähköinen ISBN978-952-64-0260-4
TilaJulkaistu - 2021
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tutkimusalat

  • valokuvataide
  • abstrakti valokuvataide
  • abstraktio

Sormenjälki Sukella tutkimusaiheisiin 'Abstraktin aika - Epäesittävä suomalainen valokuvataide 1920-2020'. Ne muodostavat yhdessä ainutlaatuisen sormenjäljen.

Siteeraa tätä