Aalto-yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelman sidosryhmäselvitys 2019-2020 : yhteenvetoraportti: Alan tulevaisuus, osaamistarpeet ja vastavalmistuneiden rooli

Tämän sidosryhmäselvityksen tavoitteena on muodostaa monipuolinen ja kattava ymmärrys vesi- ja ympäristötekniikan alan osaamis- ja kehitystarpeista. Selvitys toteutettiin Aalto-yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelman (WAT) näkökulmasta opetuksen ja ohjelmatason suunnittelun kehittämiseksi, maisteriohjelman kouluttamien diplomi-insinöörien osaamiseen keskittyen. Selvityksen painotus on maisteriohjelman tapaan vesitekniikassa, mukaan lukien sen kytkökset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vesitekniikka jäsentyy selvityksessä WAT-maisteriohjelman kolmen painotuksen eli vesihuollon, vesitalouden (vesivarojen hallinta ja hydrologia) ja kansainvälisten vesiasioiden kautta, kytkeytyen sekä ympäristötekniikan että insinöörikoulutuksen kenttään. Samalla vesitekniikka muodostaa keskeisen osan vesialasta, johon nähdään kuuluvan myös muut veteen keskeisesti kuuluvat teemat ja osaamisalueet.

Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja kyselyillä WAT-maisteriohjelman sidosryhmiltä: alan työnantajilta, rahoittajilta ja asiantuntijoilta. Haastattelut ja kyselyt keskittyivät neljään teemaan: alan kehitykseen, vastavalmistuneisiin työelämässä, sidosryhmäyhteistyöhön ja kestävän kehityksen merkitykseen alalla. Lisäksi hyödynnettiin helmikuussa 2020 järjestetyn sidosryhmätapahtuma Vesimessujen työpajoista kerättyä aineistoa.

Vesi- ja ympäristötekniikan alan tulevaisuus on tulosten mukaan valoisa. Valtaosa vastaajista katsoi, että alan yhteiskunnallinen merkitys kasvaa ja työpaikkoja on tulevaisuudessa tarjolla hyvin. Vesi- ja ympäristötekniikan osaajien rooli kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa on merkittävä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Tähän liittyen monet vastaajat kokivat, että suomalaisen vesiosaamisen vientipotentiaalia tulisi hyödyntää nykyistä paremmin.

Selvityksessä tunnistetut vesi- ja ympäristötekniikan alan suurimmat muutosvoimat ovat linjassa aiempien alalla tehtyjen selvitysten kanssa: ilmastonmuutos, ympäristön muutokset, kaupungistuminen ja digitalisaatio nousivat tärkeimmiksi globaaleiksi ajureiksi, jotka sekä haastavat alaa että tarjoavat mahdollisuuksia uudistumiselle. Nämä ilmiöt ovat jo johtaneet muutoksiin, kuten laajempaan automatisaatioon, tehostettuun tulvasuojeluun, luonnonmukaisen vesirakentamisen ratkaisuihin sekä kiertotalouden merkityksen vahvaan lisääntymiseen. Vesihuollossa erityisenä kansallisen tason haasteena ovat edelleen myös infrastruktuurin vanheneminen sekä pula osaavista työntekijöistä etenkin maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa.

Alan osaamistarpeita koskevat tulokset vahvistavat nykyisen WAT-maisteriohjelman koulutuksen painopisteitä: alalla vaaditaan kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja monimutkaisia syy-seuraussuhteita, kuitenkaan tinkimättä vahvasta substanssiosaamisesta ja teknisistä valmiuksista. Myös kestävän kehityksen osaamiseen liittyvät valmiudet painottuivat vastauksissa, erityisesti monitieteinen ja -kulttuurinen ymmärrys, viestintätaidot sekä kokonaisvaltainen ajattelu. Alalla jatkossakin tarvittavat taidot koostuvat useiden taitojen osaamisyhdistelmistä, jolloin koulutuksessa tulee edelleen korostaa opiskelijoiden ohjaamista ja ammatillisen identiteetin rakentumista. Vastaavanlaisia tuloksia on noussut esiin myös muissa vesialan viimeaikaisissa selvityksissä.

Haastatteluissa kestävän kehityksen käytännön soveltaminen nostettiin yhdeksi alan tärkeäksi osaamisalueeksi, jonka merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Selvityksen mukaan vastavalmistuneet ovat jo tuoneet kestävän kehityksen mukaisia arvoja sekä tehneet konkreettisia ehdotuksia kestävän kehityksen mukaisista käytänteistä alan organisaatioissa. Vaikka kestävän kehityksen osaamisen taso määriteltiin jo nyt melko hyväksi, lähes kaikki vastaajat katsoivat organisaationsa tarvitsevan nykyistä vahvempaa kestävän kehityksen osaamista. Vesihuoltoa edustaneet vastaajat painottivat kestävään kehitykseen liittyen enemmän yleistä laadunhallintaa, teknistä osaamista ja liiketalouden tuntemista, kun taas vesitalouden ja ympäristötekniikan vastaajat pitivät keskeisenä laaja-alaista näkökulmaa.


Selvitykseen vastanneiden vesi- ja ympäristötekniikan toimijoiden mukaan ala on melko hajanainen ja suurena haasteena pidetään esimerkiksi hankkeiden päällekkäisyyksiä sekä koordinoinnin puutetta. Vastauksissa korostuivat yhteisen vision puute sekä vaillinaiset rakenteet, jotka mahdollistaisivat eri toimijoiden välisen tiiviimmän opetus-, tutkimus- ja hankeyhteistyön. Työelämän ja koulutuksen välisessä yhteistyössä haasteena koettiin erityisesti yhteistyösuhteiden henkilösidonnaisuus sekä ajan ja muiden resurssien puute. Toimiviksi yhteistyömuodoiksi tunnistettiin etenkin diplomityöt ja väitöskirjat sekä työelämän kanssa yhdessä toteutettavat opiskelijaprojektit. Yhteistyötä yliopistojen kanssa kaivat-tiin kuitenkin enemmän. Alan työnantajien toiveena oli luoda yhteistyölle järjestelmällisempi rakenne, jotta yhteistyö ei olisi niin riippuvaista yksittäisistä henkilöistä.

Sidosryhmäselvityksen neljä keskeisintä johtopäätöstä ovat: 1) tarve vesialan tiiviimmälle yhteistyölle ja visiolle; 2) koulutuksen ja työelämäyhteistyön tiivistäminen; erityisesti viestiminen sidosryhmille koulutuksen tavoitteista ja vastavalmistuneiden diplomi-insinöörien osaamisesta; 3) kestävän kehityksen suuri merkitys alalle ja vastavalmistuneiden roolille, sekä 4) vuodesta 2016 pyörineen WAT-maisteriohjelman nykyisen toteutusmuodon suunta T-osaajaprofiilia hyödyntäen on oikea: alan syvällinen substanssiosaaminen yhdistyy ymmärrykseen alan laaja-alaisuudesta. Ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaamisen kannalta on tärkeää kouluttaa teknisesti osaavia vesi- ja ympäristötekniikan taitajia, jotka osaavat toimia monialaisessa yhteistyössä ja soveltaa työssään kestävän kehityksen periaatteita käytännönläheisellä tavalla.