Abstrakti
Nykyaikainen hyvinvointitutkimus perinteisesti keskittää huomionsa joko paikattomaan ja ajattomaan agenttiin tai universaalin agentin ja yleisen ympäristön vuorovaikutukseen. Organisaatioympäristössä agentin teot ja tilanteen yksityiskohdat voivat silti olla käänteentekeviä hyvinvoinnin ymmärryksen kannalta. Tässä tutkielmassa väitetään, että hyvinvointia voi ja tulisi tutkia joukolla toisiaan täydentäviä teoreettisia käsitteistöjä. Tässä tutkielmassa vuorovaikutteisen hyvinvoinnin ilmiötä on tutkittu laadullisilla tutkimusmenetelmillä ja tutkielmaa on vahvistettu laajoilla teoreettisilla perusteluilla mukaan lukien metateoreettisilla tarkasteluilla hyvinvoinnin luonteesta.
Tutkielma alkaa ehdottamalla, että Kenneth Burken dramatistista viisikkoa – koostuen koordinaateista agentti, agenssi, teko, näyttämö ja päämäärä – voidaan hyvinvointitutkimuksen yhteydessä käyttää metateoreettisena linssinä erottamaan toisiaan täydentäviä "kielellisiä muotoja". Tutkielmassa esitetään, että eri kielelliset muodot voidaan nähdä vaihtoehtoisina hyvinvoinnin paradigmoina, jotka tarjoavat toisiaan täydentäviä "palvelumuotoja". Tämä tutkielma lähestyy hyvinvointia vuorovaikutteisesta ja relationaalisesta näkökulmasta. Vuorovaikutteista hyvinvointia tutkitaan paradigmana, joka keskittää huomionsa erityisesti viisikon teko-näyttämö -akselille. Tutkielmassa ehdotetaan uutta hyvinvoinnin määritelmää, joka on yhteensopiva vuorovaikutteisen ja relationaalisen lähestymistavan sekä laadullisten menetelmien kanssa. Tässä tutkielmassa perustellaan väitettä, että harmonia dramatistisen viisikon viiden koordinaatin välillä voidaan ymmärtää kattavana hyvinvoinnin määritelmänä.
Tutkielmaan sisältyy kaksi toisiinsa kytkeytyvää osatutkimusta. Tätä tutkielmaa varten tehtiin 42 puolistrukturoitua haastattelua tietointensiivisessä organisaatiossa käyttäen aineistolähtöisiä tutkimusmenetelmiä. Ensimmäinen tutkimus korostaa vuorovaikutusasetelman merkitystä vuorovaikutteisen hyvinvoinnin kannalta. Tulokset näyttävät, miten yleinen relationaalinen rakenne ja sen relationaalinen dynamiikka ovat yhteydessä hyvinvointia tuottavaan tai turmelevaan relationaaliseen koordinaatioon. Jälkimmäinen tutkimus esittää viisi relationaalista kehystä. Tutkimus kulminoituu neo-Aristoteelisen moraaliteorian päälle rakentuvaan malliin vuorovaikutteisesta hyvinvoinnista organisaatioissa. Malli näyttää, miten relationaalisia kehyksiä käytetään arvioimaan relationaalista tasapainoa ihmisten välisissä kohtaamisissa.
Tämä tutkielma edistää hyvinvoinnin, relationaalisuuden ja käytännöllisen viisauden (phronesis) tutkimussuuntia. Nostamalla esille usein huomiotta jääneitä haavoittuvuuksia ja hyvinvoinnin relationaaliseen ilmentymään liittyviä vuorovaikutuksen rakenteita, yksityiskohtaiset tapauskuvaukset tuovat esiin, miten toimia ja elää hyvin tietotyön vaativassa toimintaympäristössä. Lisäksi tämä tutkielma valaisee historiantekoa, palvelumuotoja ja relationaalisuutta.
Julkaisun otsikon käännös | Kielioppi vuorovaikutteisesta hyvinvoinnista organisaatioympäristössä |
---|---|
Alkuperäiskieli | Englanti |
Pätevyys | Tohtorintutkinto |
Myöntävä instituutio |
|
Valvoja/neuvonantaja |
|
Kustantaja | |
Painoksen ISBN | 978-952-64-0020-4 |
Sähköinen ISBN | 978-952-64-0021-1 |
Tila | Julkaistu - 2020 |
OKM-julkaisutyyppi | G4 Monografiaväitöskirja |
Tutkimusalat
- vuorovaikutteinen hyvinvointi
- relationaalisuus
- dramatistinen viisikko
- paradigma
- palvelumuoto
- historianteko