3D geovisualizations in human-centered quality assessments of urban and green spaces — from point clouds to nonabsolute spaces

Teknologiakehityksen myötä vertikaalista ja kolmiulotteista (3D) geoinformaatiota voidaan hyödyntää täydentämään perinteistä horisontaalista ja kaksiulotteista paikkatietoa. Niin kutsuttujen 3D-geovisualisointien käyttö on kuitenkin vielä jäsentymätöntä ja ymmärrys niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä on vajavaista; erityisesti niiden kyky imitoida elettyä ympäristöä ja paikkojen sosiaalista ulottuvuutta on vielä kyseenalaista. Vaikka useat tutkimukset ovat esittäneet sovelluksia 3D-geovisualisointien käyttöä koskien, harvempi tutkimus keskittyy 3D-geovisualisointien avulla tehtävän ihmiskeskeisen kaupunki- ja viherympäristön arvioinnin kriittiseen tarkasteluun monitieteisellä otteella.Väitöskirja pureutuu tähän haasteeseen esittämällä kolme tutkimustapausta. Ensimmäinen osatutkimus käsittelee 3D-pistepilviaineiston hankinnan roolia viherkertoimeen perustuvassa objektiivis-deduktiivisessa ympäristön arvioinnissa. Toinen osatutkimus testaa 3D-geovisualisaatioiden soveltuvuutta subjektiivis-induktiivisiin arviointeihin vertailemalla puistokannen koettuja tarjoumia in situ- ja VR-haastatteluaineistoissa. Kolmas osatutkimus käsittelee subjektiivisten paikkasuhteiden merkitystä 3D-geovisualisointien avulla toteutetuissa subjektiivis-induktiivisissa kaupunkiympäristön arvioinneissa. Osatutkimusten synteesinä tutkielma esittelee 3D-geovisualisointien tiedontuotannollisen viitekehyksen. Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä on, että 3D-pistepilviaineiston tehokas hyödyntäminen objektiivis-deduktiivisissa arvioinneissa huomioi hyödynnettävän viitekehyksen, mitattavan ympäristön fyysiset ominaisuudet, mittauslaitteet ja käytettävissä olevat muut tietolähteet. Arvioinnin viitekehys, kuten vihertehokkuuden mittarit, tulisi suunnitella ottamaan huomioon myös ympäristön vertikaalisen ulottuvuuden parametrit. Toinen tutkimustapaus osoittaa, että suurin osa puistokannen tarjoumista oli havaittavissa subjektiivis-induktiivisissa arvioinneissa 3D-geovisualisoinnin avulla. In situ -haastatteluaineistoon verrattuna 3D-geovisualisoinnin haasteet liittyivät puistokannen ulkopuolisen ympäristön heikompaan välittymiseen, sosiaalisten vihjeiden puutteeseen ja visuaaliseen epätasalaatuisuuteen. Kolmannen osatutkimuksen tulokset korostavat paikan ennakkotuntemuksen merkitystä 3D-geovisualisointien kokemiseen vaikuttavana seikkana, niin välittyneen läsnäolotunteen kuin paikkatunteen kannalta. Visuaalinen realismi voi vahvistaa 3D-geovisualisointien viestinnällistä tehokkuutta, mutta myös paikan aiemmalla tuntemisella voi olla samankaltainen vaikutus. Tulokset osoittavat, että 3D-geovisualisointeihin perustuvien objektiivis-deduktiivisten menetelmien lisäksi kaupunki- ja viherympäristöjen suunnittelussa voidaan hyödyntää subjektiivis-induktiivisia arviointeja 3D-geovisualisointien avulla. Keskeinen huomio on, että 3D-geovisualisointeihin perustuvat arviointimenetelmät ovat tiedontuotannon mahdollisuuksiltaan erilaisia, mutta erilaiset menetelmät tukevat toinen toisiaan.