Kaikenlaiselle toiminnalle tilaa riittää, kaikenlaisille seurakuntalaisille paikkoja on

Dhima, S. (Tarkastaja)

Aktiviteetti: Väitöskirjan esitarkastajana tai vastaväittäjänä toimiminen tai jäsenyys tohtorikoulutusneuvostossa

Description

Monitoimikirkkoarkkitehtuuri Helsingin seudulla 1900-1960-luvulla

Aikajakso	16 kesäk. 2020 → 15 syysk. 2021
Tutkimuksen ajankohta	Helsingin yliopisto
Tunnustuksen arvo	National

Asiakirjat ja linkit

Tässä̈ väitöskirjassa on tutkittu luterilaista kirkkorakennusta, -tilaa, ja -arkkitehtuuria koskevien käsitysten sekä̈ niihin liittyvien sosiaalisten käytänteiden muutoksia 1900–1960-luvuilla. Aihepiiriä̈ on lähestytty tarkastelemalla Helsinkiin ja sen lähialueille valmistuneita monitoimikirkkoja eli hybridisiä̈ sakraalirakennuksia, joihin jumalanpalvelushuoneen lisäksi sisältyy muitakin tilakokonaisuuksia, kuten seurakunta- ja liikuntasaleja, kerho- ja kansliahuoneistoja sekä työntekijöiden asuntoja. Pääkaupunkiseudulle toteutettiin vajaat 40 luterilaista monitoimikirkkoa 1900–1965-välisenä aikana. Rakennustyypin ajallista muotoutumista ja siihen liittyneitä kehittelypyrkimyksiä̈ on tarkasteltu ensisijaisesti kuuden pääesimerkkitapauksen valossa. Ne ovat: 1900-luvun alussa valmistuneet Kaupunkilähetyksen Betania-talo (nyttemmin Helsingin kaupungin asukastalo Betania) Punavuoressa ja Kallion evankelinen rukoushuone (nyttemmin Pyhän sydämen kappeli); 1920- ja 1930-lukujen taitteessa toteutetut Töölön seurakuntatalo (nyttemmin kirkko) ja Paavalinkirkko Vallilassa; sekä̈ 1960- luvun puolivälissä pystytetyt Munkkivuoren ja Tapiolan kirkot niihin kuuluvine arkihuoneistoineen. Tutkimuksessa hyödynnetyssä̈ ja vertailuun perustuvassa metodologiassa on keskitytty erilaisten aineistojen, kuten rakennusten, piirustusten, asiakirjojen, lehtikirjoittelun, muistelmien sekä̈ valokuvien lähi- ja ristiinluentaan. Menetelmä̈ on valjastettu aikalaisperspektiivin rekonstruoimiseksi, kun tarkastelussa on ollut uudenlaisen sakraalirakennustyypin määrittelemiseen, suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja käyttämiseen liittyvät näkökohdat. Teoreettisesti väitöstutkimuksessa on nojauduttu ranskalaiseen tilan teoriaan, jossa tilan tuottamisen yhteiskunnalliset ulottuvuudet ovat korostuneessa asemassa. Tila hahmottuu prosessina, joka määrittyy fyysisesti, mentaalisesti ja sosiaalisesti. Analyysissä on nostettu esiin monitoimikirkkorakentamiseen liitettyjä̈ toiminnallisia päämääriä sekä̈ eritelty niihin kuuluvien huoneistorakenteiden kytköksiä̈ sukupuolen, luokan, iän ja kielitaustan kategorioihin. Tutkimuksen keskeisimpiä̈ käsitteitä̈ on Michel Foucault’n heterotopia. Sillä hän on viitannut sellaiseen erityislaatuiseen tilaan tai paikkaan, jossa yhteiskunnan vallitseva järjestys heijastuu joko täydellisenä utopiana tai kumouksellisena dystopiana. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannalta monitoimikirkkorakennus muodostui sisäisen uudistumisen välineeksi, jolla osoitettiin kristinuskon kyky sopeutua modernisoituvan maailman asettamiin ideologisiin haasteisiin ja toiminnallisiin vaatimuksiin. Käyttäjänäkökulmasta tarkasteltuna rakennustyyppi laajensi ja monipuolisti uskonnollisten toimijuuksien kirjoa. Tilojen toiminnallista eriyttämistä̈ korostaviin modernistisiin suunnitteluidealeihin nojautuneet arkkitehdit suhtautuivat monitoimikirkkoihin yleisesti ottaen varauksella.