Vierailla mailla - kirjoittamisen tärkeydestä taiteen kentässä

Cecilia Brandenburg von

Research output: Chapter in Book/Report/Conference proceedingChapterScientific

Abstract

Työ ja opinnot täyttävät elämäni. Ponnistelen itseni äärirajoille voidakseni edetä väitöskirjan teossa itse itselleni asettamani tiukan aikataulun mukaisesti. Unohdan usein nopeasti päämäärään pyrkiessäni, kuinka hitaasti kaikki kuitenkin todellisuudessa etenee. Minun on kirjoitettava jokainen sana. Jokainen lause (kuten nyt tätä kirjoittaessani) on kokeiltava, sovitettava, muutettava, muokattava ja hiottava moneen kertaan ennen kuin se saa jäädä osaksi tekstiä.

Kärsimättömyyteni tekstin hitaaseen syntymiseen voittaa kuitenkin kiintymys itse kirjoittamisen tapahtumaan. Kirjoittaminen hidastaa kaiken kiireen. Ja vaikka eteneminen on vaivalloista, pääsee syntynyt valmis teksti usein yllättämään minut. On itse asiassa ihmeellistä, kuinka kirjaimet ja sanat ylipäätään muodostavat ajatuksia ja lauseita.

Olen kirjoittaessani keskustelusuhteessa itseeni, me teksti ja minä, muodostamme dialogisen suhteen toisiimme. Kirjoittaminen mahdollistaa minulle oman ymmärrykseni jäsentämisen tarinan kautta. Kuvataidekasvatuksessa kirjoittamiselle suodaan yhä enemmän ja enemmän vapauksia. Alallamme akateeminen väitöskirja ei tarkoita enää askeettisen totista tyyliä, joka ”koettaa vakuuttaa lukijan siitä, että nyt puhuu vakavasti otettava tiedemies” (Hämäläinen 2003, 65, lainaa Karistoa 1998, 71). Vapauksien myötä kirjoittamiselle tulee kuitenkin uusia esteettisiä vaatimuksia, jotka saavat väitöskirjantekijän epävarmaksi. Kirjallisen ilmaisun osuus on tutkimuksessa jatkuvasti korostunut ja se luo uusia haasteita alamme tutkijoille. Vaikeudet väitöstöiden kirjoitustapojen etsinnässä koskettavat yhtä hyvin kollegoitani kuin minua. Esille saattamisen prosessi siirtyy uusien kirjoitustapojen myötä kuvallisesta kielelliseen. Akateemisen kenttämme tutkija saattaa harhailla tässä prosessissa enemmän tai vähemmän eksyksissä, sillä hän on diskurssissamme tottunut sanontaan: ”taide pakenee sanallisen ilmaisun tuolle puolen”. Nyt kirjoittamisesta näyttää kuitenkin muodostuneen alallamme välttämätön paha, josta tutkijoiden on suoriuduttava tavalla tai toisella.

Itse kirjoitan esseitä, artikkeleita, raportteja ja erilaisia muita julkaisuja. Kirjoitan ensiksikin siksi, että pidän kirjoittamisesta. Toiseksi kirjoitan, koska se on minusta tärkeää. Osa teksteistä syntyy tilaustyönä, mikä sisältää sopimuksen tekstien julkaisemisesta sellaisilla foorumeilla, joissa niitä myös luetaan. Nuo foorumit ovat usein perinteisen taiteen kentän ulkopuolella ja mahdollistavat meidän äänemme kuulumisen myös laajemmin oman alan diskurssien ulkopuolisella, yhteiskunnallisella tasolla.

Tarkastelen tässä esseessä omaa akateemislähtöistä kirjoittamalla toimimistani aktiivisena yhteiskuntaan vaikuttamisen mahdollisuutena. Kyseenalaistan kirjoittamisen epämiellyttävän pakon väittämällä, että kirjoittamisesta voi myös nauttia. Pohdintani fokuksessa on kysymys kielletystä maasta: harhailenko muualta koulutukseni hankkineena ja Taideteolliseen korkeakouluun vastatulleena liian kaukana kuvataidekasvatuksen alan tutkimuskirjoittamisen perinteisestä kentästä, käytännöistä ja ”akateemisesta yhteisymmärryksestä”? Pohdin lisäksi, voidaanko kirjoittamiseni muilla foorumeilla ymmärtää transgressiona, eli sellaisena ylisiirtymisenä, ”joka rikkoo jotain kirjoittamatonta sääntöä, moraalista periaatetta tai muuta vastaavaa” (Saarnivaara 2003, 12). Kysyn myös, auttaako kaiken tämän reflektointi minua itseäni ymmärtämään omaa missiotani aktiivisesti kirjoittavana akateemisena toimijana.
Original languageFinnish
Title of host publicationJoko tunnet tämän tutkijan? Esseitä akateemisesta työstä
EditorsKeijo Räsänen
Place of PublicationHelsinki
PublisherAalto ARTS Books
Pages62-71
ISBN (Print)978-952-60-1027-4
Publication statusPublished - 2010
MoE publication typeB2 Part of a book or another research book

Publication series

Name
PublisherAalto University School of Economics, Series B:116
ISSN (Print)0356-889X

Cite this