Transsituational things and objects in participatory art

Taiteen niin sanottua osallistavaa käännettä on 1990-luvulta alkaen luonnehdittu siirtymänä esineistä ihmisiin, materiaalisesta immateriaaliseen. Kun taideteos syntyy ja toteutuu osallistumisen prosesseissa – sosiaalisessa vaihdossa ja vuorovaikutuksessa – jääkin sen aineellinen puoli usein vähemmälle huomiolle. Osallistavan taiteen tutkimuksissa ovatkin korostuneet ihmisten ja ilmiöiden väliset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset suhteet.

Osallistavien teosten aineellisuus on tutkimuksellinen haaste. Se on annetusti epämääräistä ja monitulkintaista: hetkellistä, hajanaista, jälkikäteistä ja yhteismitatonta. Silti mm. Bruno Latouria seuraten väitän, että arkipäiväisillä ja satunnaisilla materiaalisilla toimijoilla on osallistavissa teosprosesseissa keskeinen merkitys: ne toimivat ihmisiä ja asioita yhteentuovina ja kanssakäymistä synnyttävinä aktiivisina välittäjinä.

Artikkelissani osoitan tanskalaisen taiteilijaryhmän Superflexin Free Shop -teoksen sekä muiden teosesimerkkien kautta, että osallistava taide on aineettomista korostuksistaan huolimatta perustavanlaatuisesti materiaalista ja esinelähtöistä. Osallistavassa taiteessa esineet ja asiat ovat vain positioituneet toisin, erilaisiksi transsituationaaleiksi suhteiksi.

Tämä teosten transsituationaalisuus – osallistavien prosessien esiin nostamien aineellisten jälkien ja aineettomien suhteiden kanssatoimijuus – merkitsee taiteen tutkimuksessa binäärisen materiaalinen–immateriaalinen-asetelmallisuuden purkamista. Taideteos tilanteissa liikkuvina suhteina on kirjoitettava aina uudestaan, mikä tutkimuksellisena asenteena korostaa kirjoittamisen poliittisuutta.