Tie- ja ratahankkeiden kiinteistötaloudelliset vaikutukset ja kunnan rahoitusosuus : Tarkastelu hyötyjä maksaa -periaatteen näkökulmasta

Tässä selvityksessä on tarkasteltu valtion väyläinvestointien rahoitusta ja kiinteistötaloudellisia vaikutuksia hyötyjä maksaa -mallin näkökulmasta. Selvityksen taustalla on ollut parlamentaarisen liikenneväyläinvestointien rahoitusta pohtineen työryhmän suositus soveltaa laajemmin hyötyjä maksaa -periaatetta ja tuottaa parempaa vaikutustietoa asiasta.

Hyötyjä maksaa -periaatteen laajemmalla soveltamisella tavoitellaan lisää valtion talousarvion ulkopuolista rahoitusta väyläinvestointien toteuttamiseen. Valtakunnallisten liikenneyhteyksien kehittämisestä oletetaan saatavan maan arvonnoususta johtuvaa hyötyä kunnille ja yksityisille kiinteistönomistajille. Tämän arvonnousun hyödyntäminen nähdään valtion puolelta yhtenä väyläinvestoinnin rahoitusmahdollisuutena. Väyläinvestointien kiinteistötaloudellisista vaikutuksista tarvitaan kuitenkin lisää tietoa, ennen kuin tällaisen rahoitusmahdollisuuden käyttöä voidaan arvioida.

Väyläinvestointien kustannusjaon pääperiaatteena on, että valtio vastaa maanteiden ja ratojen kustannuksista ja kunnat katujen kustannuksista. Rahoitusosuuksista sovittaessa on noudateltu yhteisesti valtion ja kuntien (Kuntaliiton) välillä sovittuja periaatteita. Tämä on jatkossakin väyläinvestointien rahoitusneuvottelujen lähtökohta. Joissain tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua poiketa pääperiaatteen mukaisesta kustannusjaosta ja sopia siitä, mitkä investointikokonaisuuden hyödyt otetaan huomioon rahoitusosuuksien perusteluina ja miten ne arvioidaan.

On mahdotonta esittää yksiselitteisiä laskennallisia perusteluja sille, kuinka väyläinvestoinnin hyötyjen kohdentuminen voitaisiin lukea kunnan tai valtion eduksi. Sinällään vaikutusten alueellinen, ajallinen ja käyttäjäryhmittäinen kohdentuminen on kiinnostavaa vaikutustietoa, jota olisi perusteltua tuottaa useimmista hankkeista. Myös väyläinvestointien kiinteistötaloudellisista vaikutuksia olisi perusteltua tuntea paremmin.

Väylähankkeiden kiinteistötaloudelliset vaikutukset aiheutuvat saavutettavuuden muutoksista sekä sen mahdollistamista maankäytön muutoksista ja kiinteistökehitystoiminnasta. Kiinteistötaloudelliset hyödyt muodostuvat parantuneen saavutettavuuden mahdollistamasta arvonnoususta, lisääntyneestä taloudellisesta aktiivisuudesta ja naapurustovaikutuksista. Hyötyjä voi syntyä myös silloin, jos hanke mahdollistaa maakäytön muutoksen ja aktivoi kiinteistökehitysmarkkinaa.

Kiinteistötaloudellisten hyötyjen suuruus riippuu suuresti muun muassa vaikutusalueen ja vertailutilanteen rajauksista, väestömäärästä, kaavoituksesta ja maapolitiikasta. Kiinteistötaloudellisten vaikutusten arviointi edellyttää laajaa markkina-analyysiä ja kaavataloudellista tarkastelua. Merkittävät taloudelliset hyödyt keskittyvät kasvukeskuksiin, taantuvilla tai hitaasti kehittyvillä alueilla vaikutukset ovat usein marginaalisia. Liikennehankkeilla voi olla myös merkittäviä negatiivisia vaikutuksia.

Kiinteistötaloudelliset hyödyt ja haitat koituvat pääosin maanomistajalle, ja niitä verotetaan eri verovälinein valtiolle ja kunnalle. Kunta saa kiinteistötaloudellista hyötyä pääasiassa silloin, jos hanke mahdollistaa kiinteistökehittämistä kunnan omistamalla maalla tai jos kaavoituksen yhteydessä tehdään kunnalle suotuisa maankäyttösopimus. Kaavoituksesta ja sen edellyttämän kunnallisen infrastruktuurin tuottamisesta muodostuu kunnalle myös merkittäviä kustannuksia. Lainmukainen maanomistajan velvollisuus osallistua yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin on sidottu kunnalle kaavan toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen.

Kiinteistötaloudellisten hyötyjen epävarmuus olisi otettava huomioon hyödynjakoa koskevissa sopimuksissa. Hyödynjakosopimus voisi olla luonteeltaan puitesopimus, jossa sovitaan periaatteet tarkemmalle sopimiselle. Sopijapuolten olisi perusteltua saavuttaa yhteisymmärrys sopimuksen luonteesta ja velvoittavuudesta sekä mahdollisista seuraamuksista suhteessa hankkeen vaiheeseen. Liikenneinvestointien vaikutuksista kiinteistöjen arvoon on perusteltua tuottaa lisää tutkimustietoa. Hyvänä käytäntönä voitaisiin pitää systemaattista jälkiarviointia hankkeiden vaikutuksista. Systemaattinen jälkiarviointi mahdollistaisi pitkäjänteisen menetelmien kehittämisen, sekä lisäisi ymmärrystä kiinteistötaloudellisten vaikutusten ajureista, vaihteluvälistä ja aikajänteestä. Arvioinnissa tarvittavien tilastollisten aineistojen tulisi olla ajantasaisia sekä helposti saatavissa ja käytettävissä (digitaalisia), ja ne pitäisi tuoda avoimena datana asiantuntija- ja tiedeyhteisön käyttöön. Lisäksi olisi hyödyllistä dokumentoida hyviä hankekäytäntöjä, jotka tukevat myönteisten kiinteistötaloudellisten vaikutusten syntymistä ja hallitsevat kielteisten vaikutusten riskejä.