Puettava teknologia ja yksityisyydensuoja työelämässä

Puettava teknologia kasvattaa suosiotaan työpaikoilla dataistuneen kulttuurin ja digitalisoitumisen myötävaikutuksella. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan asusteina käytettäviä elektronisia laitteita tai vaatteita, joihin on upotettu teknologiaa ja sitä voidaan hyödyntää muun muassa työhyvinvoinnin ja -terveyden edistämisessä, työturvallisuuden parantamisessa ja työnantajan omaisuuden hallinnan välineenä. Tällainen työntekijän analysointi, seuraaminen ja valvonta on oikeudellisesti monimutkainen asia. Puettavaan teknologiaan liittyviä juridisia kysymyksiä ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Sekä EU-oikeus että kansallinen lainsäädäntö (mukaan lukien perustuslaki) asettavat merkittäviä rajoituksia sille, miten puettavaa teknologiaa voidaan hyödyntää työpaikoilla. Tämä artikkeli antaa puettavan teknologian juridiikkaan monitieteisen näkökulman. Sen pääasiallinen tieteellinen kontribuutio on lainopillinen, mutta artikkelin tarkastelemia lainopillisia kysymyksiä pohjustetaan muotoilun- ja työelämäntutkimukssa tehdyillä havainnoilla. Artikkeli systematisoi lainsäädännöllistä viitekehystä, joka säätelee puettavan teknologian käyttöä suomalaisilla työpaikoilla, kiinnittäen huomiota normiston aukkoihin ja mahdollisiin käytännön ongelmiin. Artikkelin merkittävin johtopäätös on, että puettavaa teknologiaa säätelevä normisto on varsin hajanainen sekä paikoin epäselvä. Suunnittelijoiden on vaikeaa kehitellä puettavaa teknologiaa työelämän tarpeisiin, mikäli ei ole täysin selvää, millä tavoin lainsäädäntö tämän teknologian käyttöä rajoittaa. Artikkeli esittää lisäksi suosituksia yhtäältä siitä, miten lainsäätäjän tulisi puettavan teknologian yleistymiseen suhtautua, ja toisaalta siitä, kuinka voimassa olevaa lainsäädäntöä tulisi tulkita.