Omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa

Väitöskirjatutkimuksen kohteena ovat omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa. Omistajaoikeuksilla tarkoitetaan osuuskunnan osuuksiin perustuvaa oikeutta osuuskunnan tuottamaan taloudelliseen tulokseen. Omistajaoikeuksien perusteella osuudenomistajalla on mahdollisuus saada sijoitukselleen tuottoa ja siten kasvattaa sen omistaja-arvoa. Tuotto voi kertyä osuuskunnan ylijäämästään osuuksille jakamasta korosta tai osuuksien arvonnoususta. Omistajaoikeuksien ja omistaja-arvon tarkastelussa käytetään tässä tutkimuksessa osuuskunnan jäsenen oikeuksien ja etujen kolmijakoa: 1) jäsenyyteen liittyvät hallinnoimisoikeudet 2) jäsenyyteen liittyvät palveluedut 3) jäsenen omistamiin osuuksiin perustuvat taloudelliset omistajaoikeudet ja -edut.
Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä ovat osuuskunnan osuuteen liittyvät heikot varallisuusoikeudet (osuudenomistajan residuaalivaateet) yhdistettynä päämies/agentti-teoriaan. Viitekehys tuo esille erilaiset taloudelliset eturistiriidat osuuskunnan ja osuuskunnan eri jäsenryhmien välillä. Tutkimuksen mukaan osuuskunnan jäsenen heikot varallisuusoikeudet kiteytyvät seuraavaan: Osuuskunnan osuudenomistajan residuaaliasema poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeen omistajan asemasta, koska osuuskunnan osuudenomistajalla on oikeus osuuskunnan residuaalituottoon vain silta osin, kun ylijäämää on jaettava tai päätetään jakaa osuusmaksuille. Lisäksi osuuskunnan jäsenen asema residuaalikontrollin haltijana ja mahdollisten taloudellisten residuaalioikeuksien saajana on väliaikaista ja lakkaa, kun jäsenyys päättyy. Osuuskunnan osuus ei myöskään tuota osakeyhtiön osaketta vastaavalla tavalla suhteellista osuutta yhteisön nettovarallisuuteen ja sen muutoksiin, eikä tämän vuoksi osuuskunnan toiminnan tuloksen ja osuuskunnan osuuden tuoton välillä ole korreloivaa yhteyttä. Väitöskirjassa on kolme varsinaista tutkimusosaa: 1) Omistajaoikeuksia koskevat tavoitteet ja keinot osuuskuntalain mukaan 2) Omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskuntien säännöissä ja tuloksen jakoa koskevassa käytännössä 3) Osuuskunnan mahdollisuudet omistaja-arvon kehittämiseen. Osuuskuntalain kehittämistä koskevan tutkimusosan mukaan viime vuosikymmenten merkittävimpien lainmuutosten tavoitteena oli parantaa osuuskuntien oman pääoman hankkimisedellytyksiä. Keinoina otettiin käyttöön lisäosuudet ja sijoitusosuudet. Suurin osa lainmuutoksista on tapahtunut osuuskuntien aloitteesta, minkä lisäksi suurimmat osuuskunnat ovat olleet edustettuna lakien valmistelussa. Niiden aloitteissa esittämät tavoitteet on olennaisilta osiltaan toteutettu. Osuuskuntien esittämät keinot oman pääoman lisäämisedellytyksien parantamisessa on otettu lainsäädäntöön, mutta osuuskuntalain joustavuudesta johtuen sen olettamasäännökset eivät kuitenkaan vahvista omistajaoikeuksia. Omistajaoikeudet ja omistaja-arvon syntyminen riippuvat osuuskunnan sääntöjen määräyksistä ja osuuskunnan tuloksenjakokäytännöstä. Osuuskuntien sääntöjä koskeva tutkimus osoittaa, että osuuskuntien sääntökäytäntö ei pääsääntöisesti tue omistajalähtöistä toimintatapaa. Sääntöjen ylijäämän jakoa koskevat määräykset ovat joustavia ja mahdollistavat ylijäämän jakamisen monella tavalla – myös sen, että ylijäämää ei jaeta. Näin ollen osuusmaksuun käytetyn sijoituksen tuotto-odotus jää luottamuksen varaan. Annettavien osuuksien hinnoittelussa tai liittymismaksussa ei ole yleensä otettu huomioon osuuskunnan nettovarallisuutta ja taloudellista asemaa. Sijoitusosuuksiin kohdistuneet odotukset ovat jääneet käytännössä täysin toteutumatta. Osuuskuntien tilinpäätöstutkimuksessa selvitettiin osuuskuntien tuloksen kertyminen ja ylijäämän jako suurimmissa osuuskunnissa vuosilta 2002– 2009. Tutkimuksen tässä osassa tutkittiin, missä määrin osuuskunnat ovat tuottaneet tulosta ja miten tulos on jakaantunut osuuskunnalle jätettyyn osaan, palvelusuhteen perusteella annettuihin jäsenten etuihin ja osuudenomistajuuden perusteella jaettuun osaan. Tutkimuksen perusteella suurin osa osuuskuntien tuottamasta tuloksesta on jätetty osuuskunnalle. Jäsensuhteen päättyessä osuudesta palautettava määrä (nimellisarvo) on selvästi vähemmän kuin osuuskunnan oman pääoman osuuskohtainen kirjanpidollinen tasearvo (kirja-arvo, tasesubstanssi). Osuuskuntien toiminnan tarkoituksena on jäsenten talouden tai elinkeinon tukeminen. Tuloksen jakoa koskevat tutkimustulokset johtavat eräiden osuuskuntien osalta kriittiseen kysymykseen: Onko käytännössä käynyt niin, että osuuskunnan jäsenet ovat toiminnallaan tukeneet osuuskuntien taloutta? Tutkimuksen viimeinen osa osoittaa, että osuuskunnilla olisi voimassa olevan osuuskuntalain mukaan erilaisia mahdollisuuksia selventää ja kehittää osuuskunnan jäsenen omistajaoikeuksia ja osuudenomistamiseen liittyviä varallisuusoikeuksia. Sääntöjä ja toimintaperiaatteita selkeyttämällä voitaisiin lisäksi hallita eri osapuolten välisiä taloudellisia eturistiriitoja osuuskuntalain joustavia säännöksiä paremmin. Palveluetujen tuottamisen lisäksi osuuskunnilla on mahdollisuuksia kehittää ja täsmentää osuuskunnan jäsenen omistajaoikeuksia ja siten luoda jäsenelle omistaja-arvoa. Omistajaoikeuksien täsmentäminen on tarpeellista, jos osuuskunnilla on tavoitteena kerätä oman pääoman ehtoista pitkäaikaista riskipääomaa jäsenilta tai ulkopuolisilta sijoittajilta.