Abstract
Näyttelyssäni tarkastelen sen nimen mukaisesti kahta asiaa kahdesta näkökulmasta. Näyttelyä suunnitellessani sijoitin taiteen ja urheilun samalle janalle, portaattomasti muuttuvan jatkumon ääripäihin ja mietin mikä näitä kahta toimintaa yhdistää. Keskeiseksi huomasin sen, että molemmissa on sekä katsojia että katsottavia. Samoin molempiin kuuluu julkista ja yksityistä toimintaa. Päädyin yhdistämään vastakkaisiksi asettamani kulttuurit keskittymällä tarkastelemaan niitä yhdistäviä asioita. Kulttuuristen käytäntöjen rinnastaminen paljastaa niistä uusia puolia, esimerkiksi taiteen tekemisen fyysisyys tulee monin tavoin esille samaten kuin urheiluun liittyvä taito. Näyttelyn teoksissa seuraan taiteen ja urheilun kentille kuuluvia tekoja sekä tekijän että katsojan näkökulmista. Rinnastamalla katsojan ja tekijän näkökulmat tavoittelen erityisesti tekemiseen liittyvää fyysistä kokemusta, joka on katsojan tavoittamattomissa. Kuvaamalla taidetta ja urheilua samalla tavoin neutraalisti pyrin tuomaan taiteeseen ja urheiluun liittyvät kokemukset samalle tasolle. Keskeisessä teoksessa Sport Play Art olen seurannut videokameralla itseäni suorittamassa erityyppisiä tehtäviä, sarjaa tekoja, jotka olen mielessäni sijoittanut taiteen ja urheilun väliselle alueelle. Osa teoista on tunnistettavissa ”puhtaaksi ” taiteeksi tai urheiluksi, osa jää välimaastoon. Tekojen sarjassa ei ole pyritty tasaiseen jakoon, jossa siirrytään taiteesta urheiluun tai päinvastoin, vaan olen etsinyt tekojen liittoutumia, joissa voi nähdä yhteisiä lähtökohtia suhteessa tekemiseen. Esimerkiksi osioiden Pääkallo ja Yksipyöräinen muodostama pari liittyy mielessäni oppimiseen ja harjoitteluun. Röhnrad kuuluu samaan ryhmää, vaikka harjoituksiani pyörällä ei ole kuvattu. Musta neliö, Pyöräily, Step Piece rekonstruktio ja Cooper ovat kuvauksia kestävyydestä ja sinnittelystä. Teot voivat kuulua myös useaan ryhmään, esimerkiksi Pääkallo ja Cooper ovat myös traditio-ryhmän ytimessä. En ole liittänyt ryhmien kuvauksia näyttelyyni jättäen katsojalle mahdollisuuden rakentaa omia siltojaan teoksen osioiden välille. Tekojen ryhmittely on kuitenkin toiminut taustalla valitessani kuvattavaa materiaalia. Tallennettavaksi valitut teot ovat kompromisseja omien kykyjeni, kiinnostuksieni ja kuvaustekniikan rajoitusten muodostamassa avaruudessa. Olen käyttänyt itseäni videoteoksissa kahdesta keskeisestä syystä. Ensimmäinen niistä on taiteilijoiden tavallinen omakuvien tekemisen syy malli on aina käytettävissä. Toinen syy on monitahoisempi ja liittyy kiinnostukseeni fyysiseen kokemukseen ja sen kuvallisen välittämisen tapoihin. Tekemällä kaikki suoritukset itse oli myös mahdollista verrata koettua fyysistä suoritusta ja sen kuvallisen esityksen kaltaisuuksia ja eroavuuksia. Teoksen videot esitetään kahtena eri huoneisiin sijoitettuna synkronoituna projisointina. Katsoja joutuu liikkumaan huoneiden välillä pystyäkseen seuraamaan molempia osioita. Katsottavat videot voi valita huoneiden väliseen tilaan sijoitetulla fyysisellä käyttöliittymällä. Jos videoita ei aktiivisesti valita, ne toistuvat satunnaisessa järjestyksessä. Kaksi seuraavaa teosta liittyvät taiteen tekemisen ja katsomisen todellisuuksiin. Reality teoksessa pääsee kurkistamaan suoraa dokumenttia taiteilijan työstä. Teoksen videoissa olen tallentanut 20 minuuttia työpäivästäni kahdella kameralla, joista toinen on seurannut työtäni sivusta ja toinen tallentanut näkemääni. Taiteen katsojan näkökulma tulee ilmi Visitor- teoksessa. Sen ensimmäisessä osassa näyttelyvierasta on seurattu kierroksella näyttelyssäni valvontakameratyylisesti. Toisessa osassa nähdään sama kierros vieraan näkökulmasta.
| Original language | English |
|---|---|
| Publication status | Published - 2010 |
| MoE publication type | F1 Published independent work of art or performance |