Abstract
Tämä artikkeli miettii kuvataidekasvatuksen kenttää digitalisaation jälkeen pohtien kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksia ja velvollisuuksia ajassa, jossa esimerkiksi tekoälyt, teknologiajätit, lohkoketjut, digitaalisuus ja internet yleensä, on imeytynyt miltei kaikkeen mitä teemme. Artikkeli pyrkiikin kääntelemään digitaalista teknologiaa posthumanistiselta, uusmaterialistiselta kannalta, ajatellen digitaalisuutta sommitelmana, johon sisältyvät teknologia, koodi sekä inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijat. Digitaalisuuden ajattelu sommitelmana tuo digitaalisuuden paremmin tämänhetkiseen kontekstiin, jossa yhteiskuntaa uhkaavat esimerkiksi ilmastokriisi ja epävarmuus. Erityisesti artikkeli esittää kriittisen luennan digitaalisesta teknologiasta kuvataidekasvatuksen näkökulmasta: minkälaisia rooleja digitaalisuus tuo kuvataidekasvattajalle. Teksti ei kuitenkaan hylkää digitaalisuutta, vaan kriittisesti tarkastellen tuo esille miten digitaalisuus on mahdollistanut ja mahdollistaa uusia taiteen ja taiteellisen ajattelun muotoja.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Pages (from-to) | 122-139 |
| Number of pages | 18 |
| Journal | Research in Arts and Education |
| Volume | 2025 |
| Issue number | 1 |
| DOIs | |
| Publication status | Published - 21 Mar 2025 |
| MoE publication type | A1 Journal article-refereed |