Asianosaiset ja valitusoikeus ympäristönsuojelulaissa

Ari Ekroos, Matias Warsta, Raimo Lilja

Research output: Book/ReportCommissioned report

Abstract

Hallintolaki (434/2003) sisältää yleissäännökset asianosaisuudesta (lain 11 §) hallintomenettelyjä koskien ja hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään yleisesti valitusoikeudesta hallintolainkäytössä (lain 6 §). Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja muut ympäristönkäyttöä koskevat lait sisältävät näistä poikkeavia asianosaisuutta koskevia säännöksiä. Tärkein sanamuodollinen ero koskee sitä, että ympäristönsuojelulain mukaan asiaosaisia ovat ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, kun hallintolain sanamuodon mukaan asianosaiset rajoittuvat niihin, joiden etua tai oikeutta asia koskee.


Yleisesti perustuslaki (731/1999), Århusin sopimus (SopS 123/2004) ja siihen nojautuva EU:n normisto (erityisesti IE-direktiivi 2010/75/EU) sisältävät reunaehdot asianosaisuudesta säätämiselle. Perustuslain 20 §:n 2 momentin säännös velvoittaa lainsäätäjää järjestämään riittävät vaikutusmahdollisuudet ympäristöllisessä päätöksenteossa. EU sääntely vastaa sisällöltään pääosin Århusin sopimusta ja EU-normisto koskee velvoittavana osallistumis- ja muutoksenhakusääntelyn osalta vain laajamittaisia hankkeita.


Ympäristönsuojelulain keskeisimmät ympäristölupamenettelyn asianosaisuutta koskevat säännökset ovat: 39 §, jossa säädetään luvanhakijan velvollisuudesta liittää lupahakemukseen selvitys asianosaisista (vanhan ympäristönsuojelulain 35 § tältä osin saman sisältöinen); 39 a § (437/2017), jossa säädetään mahdollisuudesta kutsua luvanhakijan ja lupaviranomaisen väliseen tapaamiseen ennen luvan hakemista asianosaisia; 43 §:n 1 momentti, jossa säädetään asianosaisen oikeudesta tehdä muistutuksia lupahakemuksen johdosta (vanhan ympäristönsuojelulain 37 § saman sisältöinen); sekä 44 §, jossa säädetään lupakuulutuksen erillistiedoksiantovelvollisuudesta asianosaisille, joita asia erityisesti koskee.


Yleisesti on mahdollista todeta, että hallintokäytäntö on asianosaisuuden suhteen varsin liberaali. Tämä tarkoittaa sitä, että asianosaisuuden puuttumisen vuoksi ei lupaviranomaiselle toimitettua kirjelmää tai muuta aineistoa jätetä huomiotta. On mahdollista todeta, että asianosaisuutta koskevat korkeimman hallinto-oikeuden ja Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisut eivät ole kovin merkittävä tai ongelmallinen asiaryhmä oikeuskäytännössä ja pääosa ”ongelmatapauksista” on koskenut erityistapauksia. Lähtökohtaisesti on vaikeaa puuttua lainsäädäntöä uudistamalla oikeuskäytännössä esiintyneisiin tulkinnanvaraisiin kysymyksiin, joissa tulkinnanvaraisuus johtuu kyseisestä asiasta. Hallinto- tai oikeuskäytännöstä ei saa tukea sellaiselle ajatukselle, että asianosaisuutta voitaisiin täsmentää joillakin toimialoilla tai jotenkin rajata etäisyysperusteisesti lainsäädännössä. Ohjein saattaisi olla mahdollista jossakin määrin täsmentää mallintamista melu-, haju- ja pölyperusteisten asianosaisten selvittämiseksi ennen lupahakemuksen jättämistä.


Erityistä tarvetta uudistaa asianosais- ja valitusoikeussääntelyä ympäristönsuojelulaissa ei ole, sillä muutoksilla ei ilmeisestikään olisi mahdollista merkittävästi sujuvoittaa menettelyä. Ympäristönsuojelulain asianosaiskäsite (lain 43 §) on siis nykymuodossaankin tyydyttävä hallintomenettelyn tarpeisiin. Valitusoikeuden osaltaolisi kuitenkin selvempää, että asiaosaisen määritelmä olisi myös ympäristönsuojelulain 191 §:ssä. Uutta ympäristönsuojelulakia säädettäessä ei ollut tarkoitus rajoittaa valitusoikeutettujen piiriä.


Merkille on pantava erityisesti se, että erilaisissa hankkeissa on hyvin erilainen asianosaispiiri (esim. jätevedet, ilmapäästöt, ympäristöriskit, jätteiden käsittely) ja asianosaisten piiri on ympäristölupa-asioissa joskus edeltä tuntematon. Tulevaisuudessa ympäristölupamenettely toteutetaan sähköisessä asiointiympäristössä, jossa asianosaiset ja muut tahot voivat saada käyttöönsä lupahanketta koskevan informaation nykyistä laajemmin. Myös tiedottaminen, kuuluttaminen, muistutukset ja mielipiteet toteutetaan järjestelmän piirissä. Lisäksi sähköisen asioinnin kehittymisen myötä on mahdollista ottaa käyttöön uusia osallistumisen muotoja.
Original languageFinnish
Number of pages67
Publication statusPublished - 2017
MoE publication typeD4 Published development or research report or study

Cite this